Kolme päivää lähtölaskentaa

Monday, May 28, 2007

Rakas päiväkirja, en ole kirjoittanut sinulle taas moneen viikkoon.

Muutama päivä edellisten viestien jälkeen pakenin itse yöllä naapuriin Loharille ja Nyrkkeilijälle - ei mitään kummempaa hätää, mutta vaikutti siltä että sitä saattaa tulla jos en lähde ajoissa. Oltiin vietetty läksiäisiä Maalarin luona ja booli oli turhan vahvaa. Yks soitti aamulla Loharin ovikelloa, ei muistanut mitään ja luuli että olin jäänyt niille yöksi suoraan Maalarin luota.

Sen jälkeen lopetettiin lakkoilu ja lähdettiin etelään, missä päätettiin molemmat lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan. Yhden tuntevat varmaan arvaavat ettei päätös ole ihan pieni ;). Nyt on kolmas viikko menossa tiukkaa alkoholinollatoleranssia. Kaikkea ei sentään tule lopetettua kerralla, mutta tässä vaiheessa tosiaan huomaa miten kaikki ongelmat johtuvat yleensä alkoholista.

Ollaan tutustuttu taas paikkakunnan niihin tyyppeihin joita ei todellakaan välittäisi tuntea. Varsinkin Hippi on siitä rasittavimmasta päästä tuntemiani ihmisiä. Onneksi saatiin pari päivää sitten kämppä ja muutetaan tällä viikolla - Vantaalle. Ihan ihmisten ilmoille ei siis päästä vieläkään.

Tavarat pakettiin

Wednesday, May 09, 2007

Pitäs alkaa pakkaamaan. Viskoo kamat laatikoihin, talvivaatteet jätesäkkeihin ja siivota rottahäkit ennen perjantain näyttöä. VVO oli antanut jolleki hyypälle eiliseen asti aikaa tulla tsekkaa tää kämppä eli jättäny meille yhden arkipäivän aikaa varautua. Soitettiin VVO:lle ja haistatettiin pitkät, sovittiin sit sen tyypin kans perjantaiks visiitti ja ilmotettiin et VVO anto sille lisäaikaa.

Jos se on se sama jätkä joka tunti näyttöpuhelun jälkeen kävi huoltomiehen kans ovella nii se ei tuu ovee pidemmälle ilman poliisia. Tuskin on, veikkaan ettei meille koskaan selviä kuka vittu se oli; se ei ollu huoltofirmaa eikä asukas, eikä _mistään_ kämpästä ollu kuulunu niiden väittämää "kolinaa".

Viimenen päivä kännissä, toivottavasti. Pizzapoika teki oharit ja toi vaan jyrsityn slaissin, josta ei nälkä lähteny ku yheks illaks. Huomenna pitää taas siivota näyttöä varten, juosta kyttiksellä viemässä lupahakemuksia ja ottamassa passikuvia ja herrajessus ties mitä. Vittu mä vihaan muuttoja.

Kädenjälkiä

Sunday, May 06, 2007

Olen aina välillä miettinyt kuulumisia vaihtaessa et ketkä kaikki ovat lukeneet samat asiat jo blogista. Vielä mielenkiintosempaa tietty olis tietää lukeeko tätä joku jota en tunne... :)

Vapautin kommentoinnin, joten jättäkää joku kädenjälki itsestänne niin tiedän about miten monta tätä ajoittain selaa. Vaikka joo, tiedän ettei muutaman kuukauden taukojen jälkeen yleisöä paljon riitä mitä en toisaalta pistä kovinkaan pahakseni.

Totuus on et kuoseis on vitusti helpompaa. Annoksia kasvatetaan tottakai niinku on tapana, toleranssi kasvaa ja taivas on rajana.

Kädenjälkiä.. Kolmannen kerran piti sanoa totuus, mutta paskat siitä enää. Luovutin, tajusin et apu on tarvittaessa ovella ku pizzakuski ja elämänhalu alkoi palautua samantien... :) Tartuin tänään ekaa kertaa pääsykoekirjoihin ihan merkkauskynän kanssa ja aloin selvittää siviili- ja rikosprosessioikeuksien menettelytapaeroja.

Piuhat vedetään puukol tottakai niinku on tapana, velan määrä kasvaa ja taivas on vaan rajana. Prosentti on pieni ne on harvas jotka selvii, seuraava sukupolvi hiekkalaatikol jo telmii...

Sydänpysäys ja naapuriapu

Saturday, May 05, 2007

Nihilistisen elämänasenteen ja kyynisen maailmankuvan kruunaa krooninen krapula ja mielenterveys horjuva...

Lohari ja Nyrkkeilijä soittivat ovikelloa jonkin aikaa sitten ja kysyivät hissukseen kelpaisko meille tölkilliset siideriä. Nyrkkeilijän sydän oli pysähtynyt ilmeisesti melko pian sen jälkeen kun se oli saatu lanssiin: elvytetty täräyksillä, aamukolmelta sitä oli estetty lähtemästä sairaalasta. Seiskan aikaan se oli lopulta feidannut sieltä kaikki laput kropassa ilman massia ja sukkia jossain läpyköissä kävelemään tuota 4km matkaa himaan ilman avaimia ja poikennut heti aamusta Alkon Saunalahti-hyllyn kautta.

Oli kuulemma ollut "akka- eikun anteeksi, raukkamaisin teko koskaan, ei enää ikinä mitään sellaista." "Seuraavalla kerralla kuula saa varmistaa et homma hoituu kunnolla"...

Hoitsujen mukaan ei ollut sentään ollut apu minuuteista kiinni, mut paristakymmenestä. Onneks Lohari rauhottu yöllä riittävän nopeesti sanoakseen minkävärisiä nappeja Nyrkkeilijä oli vetäny et osattiin huolestua ajoissa ja Yks kävi hoitaa homman kotiin.

Hyvän Ihmisen huomenta

Aurinko paistaa kauniina kevätaamuna, kahvinkeittimet porisevat, pikkueläimet mönkivät koloistaan ja pahoinpidellyt avovaimot ryömivät turvanaapureistaan kotiin vastaanottamaan polilta saapuvia rakkaitaan.

Lohari oli viime yönä juossut hysteerisenä mustelmilla ulos kämpästä suoraan päin Yhtä, joka oli palaamassa kotiin kahden aikaan yöllä, ja se toi sen meille turvasäilöön. Vähän rauhotuttuaan Lohari tajus, et koko hässäkkä oli lähteny siitä kun se oli koittanu estää Nyrkkeilijää vetämästä koko pilleripurkkia itsetuhomasiksessaan viinan ja bentsojen päälle. Kiellettiin sitä menemästä kotiin, yks lähti tsekkaa tilanteen, löys Nyrkkeilijän tajuttomana niiden keittiön lattialta ja hälytti lanssin kun se ei heränny pariin napakkaan potkuun.

Se sai raahattua sen pihalle lanssiin ja selitettyä niille, mitä se on vetäny ja kuin paljon arviolta, minkä jälkeen lanssipoju kysyy moneen kertaan, että kumpi niistä nyt oikein on tulossa kyytiin. Nyrkkeilijä ei pysynyt pystyssäkään tai saanut suustaan kuin vaahtoa, mutta jokin näytti olevan silti epäselvää lanssiväelle...

Lohari meinas taas hermostua kun kuuli tilanteesta, kesti hetken saada se uskomaan ettei se oo kuolemassa vaan viedään vaan sairaalaan tarkkailuun. Pistettiin sille peti olkkariin, ettei sen tartte herätä aamulla siihen et mies on kuitannu ittensä ulos heti herättyään ja tulee kiukkusena kotiin ilman avaimia. Nyt se sentään heräs aamulla jo aikasin ja ehti tekstareiden perusteella kotiin ennen Nyrkkeilijää. Ite oon vaan keitelly Hyvän Auttavan Ihmisen aurinkoaamukahveja Yhen nukkuessa vielä monta tuntia ja koittanu paistatella vastuullisen naapurin hyvässä omassatunnossa sen sijaan et puisin mieleentulleita omia traumoja.

Sinällään ihan hyvä, että molemmat on kuitenkin frendejä, helpompi suhtautua koko skeidaan kun ei tule liian yksipuolisia oletuksia. Jotenkin vain olen pirun katkera siitä, että jollakulla toisella on mahdollisuus paeta naapuriin, ja kaiken lisäksi vielä kengät jalassa ja avaimet mukana. Vaikka tuuristahan se oli kiinni, myönnetään. Mutta miksei mulla?? Miksei mulla ollut tuollaista tuuria?

Yksin kotona I

Friday, May 04, 2007

Maalarin saunavuoro on tänään, joten Yhtä ei ole varmaan odoteltavissa hetkeen kotiin. Säpsähtelen salee kaikista pienistäkin äänistä oven suunnalta, kun sillä ei ole edes avaimia. Tänään on taas ovella rampannut ihme sakkia, joku jätkä joka ei ees asu tääl ja huoltomies kävi pitkän ovikellon ja postiluukun huudattamisen jälkeen kyselemässä "kolinasta" joka oli muka kuulunut täältä. Telkkarikin oli hiljasella ja jos jossain tääl ois jotain ääntä ollut niin ois se meillekin kuulunu... Alan tulla vainoharhaseks, alkaa olla aikakin muuttaa rauhalliseen Stadiin, jossa kukaan ei haista, näe eikä kuule eikä ainakaan välitä.

Kämppä on nyt irtisanottu, muutama viikko aikaa löytää seuraava. Saas nähä mihin ulkorakennukseen sitä päätyy. So long, Lordi ja porot.

Ei oo taas ihan kondiksessa. Kuudes päivä tauo- eikun siis pysyvästi ilman (usko tuohon enää itekään, vaikka miten kolmas kerta toden sanois...), ja nyt alkaa vasta olla veto pois. Vähän pessimistinen olo sen suhteen et miten muutto taas vaikuttaa. Parempi melkee ois olla hankkimatta duunia nii ei ois ylimäärästä massia kaikkeen skeidaan.

Viime kuun palkka on jäänyt Lafkalta maksamatta. Pitää tarkistaa viel tili ja viestittää talouspirulle että on nälkä ja kaljakin loppuu.

Vapputunnelmaa

Tuesday, May 01, 2007

Vappuaatto oli ja meni, ja siitäkin selvisi vahingoitta. Hiviäkään ei tullut, toivottavasti.

Perhe-elämä on varsinkin Suomeen paluun jälkeen ollut vaaleanpunaisia pumpulipilviä. Kämppä oli kotiinpalatessa siisti, ruoka on ollut hyvää eikä ole tullut dokattuakaan, vaikka aina lakkoilun alussa promillekäyrä yleensä nousee.

Eilen oltiin taas vähällä alkaa riitelemään rahasta, ja olin kuulemma "luvannut" että lähdettäisiin johonkin vappuna. Joopa joo. Heräsin jossain vaiheessa iltaa ja lähdettiin kaupungille katsomaan paikallista karnevaalitunnelmaa parin asteen lämpötilassa. KK:n oven edessä muutama tyyppi tuli nykimään Yhtä sivummalle, arvasin osapuilleen kuka äänekkäin niistä oli ja seurasin perässä.

Kulman takana oltiinkin sitten jo kyttien vasikoita. "Kuka antoi sulle mun numeron, kuka? Kuka? Ootsä joku kyttä?"

Pamikännissä oleville pirinisteille on turha puhua järkeä kun ne innostuu vainoilemaan. Soitettiin tyypille josta kaikki oli lähtöisin et se sanois niille, että me ollaan ihan ok, mutta ilmeisesti mulkulla on oma huumorintajunsa. Puhelun jälkeen porukka kävi päälle ja oli sitä mieltä, että ollaan ihan saleen kyttien vasikoita, siinä vaiheessa kun niiden pääveljes meinas alkaa mättämään Yhtä löin sitä naamaan, joku otti kiinni takaapäin, potkasin polveen ja se irrotti ja siinä vaiheessa paikalle alko pysähtyä ohikulkijoita ihmettelemään ja tilanne rauhottu huutamiseks.

Seuraavaks tyypit mokeltaa ihan mitä sattuu, "saatanan huora, iskenksmä suhun hivin, vittu iskenkö, vittu sitäks sä haluut vittu" eikä tajua olevansa täysin urpoja. Pääveljekseltä on kuulemma löytynyt hiv jokin aika sitten, ja kohta uhkailu vaihtuukin saarnaamiseks siitä, ettei ainakaan täällä pohjolassa saa ikinä vetää toisen värkeillä. Onneksi kädessä ei ole haavoja, pitäisi olla varovaisempi eikä lyödä ketä sattuu.

Ottaa päähän tää paikallinen porukka. Ensin vedetään turpaan ja pyydellään väärinkäsitystä sitten anteeks. Snagarinistit...