Cold & Turkey.

Saturday, September 30, 2006

Hirveä matkakuume, ja kaikki muut rundaa tai asuu jossain etelässä ja ite istun palelemassa täällä jääkarhuterritoriossa, jossa halpisasunnon betoniseinätkään eivät lämpiä koskaan ja jatkuvasti tuntuu että jostain vetää. Kaikkialla muualla on ainakin vähän lämpimämpää, paitsi ehkä Damin squateissa.

Tuntuu oudolta, että pitäisi itse kyetä ottamaan edes vähän vetovastuuta. Sitä ei ole tarvinnut tehdä vuosiin, ennemminkin sen tekemistä on ollut hyvä vältellä. Tuntuu kuin yrittäisi laittaa valmiiksi koottua isonisoa palapeliä kokonaisena ja valmiina ihan liian pieneen palasboxiin. En ole varmaan ainoa josta tuntuu täällä siltä.

Palelee. Öisin tarvii monta peittoa.

Yks flippas taas eilen. Naapurin Lokki pyys sitä avaamaan kämppänsä oven jätettyään avaimet sisälle, Yks taivutti rappusissa pari lenkkiä ja veti kahvan postiluukun kautta alas naapureiden ihastellessa. Palkaksi tuli tietysti viinaa, joka oli sekin jäänyt avainten kanssa kämppään ja oven auettua oli käytettävissä.

Panikoin koko illan et lennän taas seinille. Joskus myöhään illalla se tuli kotiin ja alkoi tunkea taskuja täyteen teräaseita ja ruuvimeisseleitä. Joku ryssä kuulemma uhosi alakerran teinien kämpässä ja Yks halus olla valmiina "puolustautumaan". Otin siltä veitsen ettei se sohi sillä päissään mihin sattuu ja sit lähdettiin hakemaan sen kenkiä alakerrasta. Esiliinaa se kaipasikin, yritti haastaa riitaa sen poikaraasun kanssa sen minkä pystyi, toinen yrittää sopia ja toinen uhoaa hullunkiilto silmissä ja uhkailee terävillä esineillä. Jossain vaiheessa se yritti pysyä pystyssä ja kaivoi näyttävästi esiin kaikki ne vasarat ja muut millä oli varautunut... Luojan kiitos sen sai sit lopulta kotiin putkareissun sijaan, pidettyä aggressiot sivussa ettei se saanut tekosyytä käydä päälle ja tipautettua väsäämällä muutaman sirkan.

Ei jotenkin oikein jaksa tuota enää. Edellisestä kerrasta oli niin kauan että olin taas ehtinyt lakata pelkäämästä, ja aina kun se iskee uudestaan sen huomaa vain selvemmin ja se tuntuu aina pahemmalta. Joku päivä, kun sillä on taas se kiilto silmissä se tappaa mut tai jonkun muun eikä muista seuraavana päivänä mitään. Perus Alibi-matskua.

Sovittiin aamulla ja se oli taas pahoillaan. Tuntuu vaan, että se pahoittelu on aina vaan enemmän pelkkää vanhan kertaamista. Onhan asiat ollu pahemminkin. Niinpä niin. Helpottaisi, jos edes keksisi jonkun selkeän syyn miksi tuo alkoi vasta täällä, vaikka asiat oli joskus pitkään todella paljon huonommin.

Pitäisi saada päätään järjestykseen. Pitäisi ehkä lukea enemmän. Puhua enemmän.

(Ei otsikkoa)

Friday, September 29, 2006

Harvoin on arki tuntunut näin mitäänsanomattomalta, mutta ehkä se - toivottavasti - johtuu vaan siitä ettei enää koita hakea merkityksiä itsensä ulkopuolelta. Hiljentyminen tekee ehkä ihan hyvää, on aikaa kelailla mokiaan ja koittaa muistella asioita joissa oli ehkä jotain järkeä ja jotka tuntuivat eri tavalla hyvältä. Sisällöt on toistaseks vähän vähissä, mutta ainahan näitä välivaiheita tulee.

Taas yksi uneton yö. On jotenkin vierasta tottua elämään ilman jatkuvasti ympärillä pyörivää sosiaalista rundia. Ihmiset joiden kanssa on tekemisissä on lähinnä minimikiintiön täyttämistä, puhutaan opiskelusta, kirjojen saatavuudesta, politiikasta ja muusta millä ei ole mitään tekemistä sen kanssa miltä tuntuu. Vaikka politiikalla pitäisi kai olla.

Hämeenlinnan haltiapojalle kiitokset terapeuttisesta viikonlopusta silloin joskus. Teki oikeasti hyvää, harvoin on yhtä helppo olla. Ei itsestäänselvyyksiä, puhumisellakin oli välillä taas jotain merkitystä.

Lipsuin taas aktivoitumiseen, toivottavasti siitä ei tule eskapismia niin kuin joskus.

Mielitekoja ja sairas rotta

Elimistö on taas temppuillut. Liian kauan ilman päihteitä, ei saa mitään aikaan. Ei douppaamista kaipaa sen takia että siitä olisi pitkään aikaan saanut mitään nousuja tai kiksejä, vaan siksi että pääsisi aamulla ylös ja saisi takaisin edes vähän aloitekyvystään. Kauppaan meno, roskien vieminen, ihmisten tapaaminen ja tiskaaminen on ylivoimasia pikkuduuneja. Kroppa bugii ja psyyke HUUTAA.

Rotta, se niistä joka ei kuollut pari viikkoa sitten eikä se mustavalkonen vanhus vaan se, joka on kröhinyt ja rähminyt pienen ikänsä, kasvatti eilen poskeen turvonneen patin. Sain puhelinreseptin antibiooteille sekä turvotusta että mahdollista mykoa varten, mutta ei tunnu auttavan. Lääkinnän aikana eilen pikkupeto raateli Yheltä sormen, syötän sille nyt lääkkeet käärimällä elukan ensin huolella pyyhkeen sisään. Välillä siltä pettää raajat pariks sekunniks. Olis varmaan armeliainta lopettaa koko reppana, mutta ei pysty niin kauan kuin se ei ole apaattinen tai mitään.

Nyt meil on molemmilla omat huoneet ja mäkin sain lopulta koneen, pystyn irkkaamaan ja blogaamaan ihan ite.

Ei pysty nukkumaan. Unilääkkeet alkaa olla lopussa, pitää varmaan siirtyä neurolepteihin ettei heräis vähintään kerran tunnissa. Koko valveillaoloajan on niin helvetin väsynyt, syvästä unesta on jo pitkä aika. Pakko skarpata tuon nukkumisen kans, tällä menolla opiskelu ei onnistu vaikka olis siit kuin innostunu. Ja mähän oon...

Maakuuraa

Tuesday, September 26, 2006

Aamut on alkaneet olla perkeleen kylmiä. Jos aurinko paistaa tai taivas on sininen, voi olla varma et kannattaa ottaa hanskat mukaan.

Koulu alkoi kolme viikkoa sitten, ja vieläkin kaikki on vaikeeta. Tänään pitäisi kolmen ja puolen tunnin sisällä ilmoittautua kirjatenttiin, kirjojen saannista ei ole mitään tietoa ja muutenkin ihan pihalla. Lohduttaa edes se, että muutkin fuksit joiden kanssa on jutellut on olleet pihalla yhtä lailla.

Yks sai turpaansa tässä joku viikko. Olin koululla ja puhelimesta kuuli että se on päissään ja lähdössä kaupungille. Joitakin tunteja myöhemmin se soitti jostain kaupasta ja pyysi hakemaan. Yks urpo jonka joku joskus oli roudannut jostain snagarilta paviljongille oli päättänyt leikkiä kingiä kasalle teinejä ja olivat käyneet porukalla päälle kun Yks ei luopunut pullostaan, joka meni tietysti hässäkässä rikki. Seurasivat sitä kai kauppaankin asti, mutta siinä vaiheessa kun ehdin paikalle kaupan luona ei enää ollut kuin poppiautoja ja tuunarijuntteja.

Pari viikkoa mennyt lähinnä tv:n kanssa. Yks on ollut selvinpäin, joskus otettu yhdessä pari siideriä. Seurataan Pakoa, Ozia, Simpsoneita, Amya, Earlia, Gastineau Girlsiä ja herra ties mitä.

Onneksi selvisi että täältä pääsee lentäen halvalla ja helposti etelään. Neljäkybää hengeltä lento Hkiin, junalla kahdelta hengeltä otettiin reippaat 160e. Oonkin aina ollut sitä mieltä, että joidenkin fanaattinen suhtautuminen lentämiseen ei ole ihan realistista tämänkokoisessa maassa.