Cold & Turkey.

Saturday, September 30, 2006

Hirveä matkakuume, ja kaikki muut rundaa tai asuu jossain etelässä ja ite istun palelemassa täällä jääkarhuterritoriossa, jossa halpisasunnon betoniseinätkään eivät lämpiä koskaan ja jatkuvasti tuntuu että jostain vetää. Kaikkialla muualla on ainakin vähän lämpimämpää, paitsi ehkä Damin squateissa.

Tuntuu oudolta, että pitäisi itse kyetä ottamaan edes vähän vetovastuuta. Sitä ei ole tarvinnut tehdä vuosiin, ennemminkin sen tekemistä on ollut hyvä vältellä. Tuntuu kuin yrittäisi laittaa valmiiksi koottua isonisoa palapeliä kokonaisena ja valmiina ihan liian pieneen palasboxiin. En ole varmaan ainoa josta tuntuu täällä siltä.

Palelee. Öisin tarvii monta peittoa.

Yks flippas taas eilen. Naapurin Lokki pyys sitä avaamaan kämppänsä oven jätettyään avaimet sisälle, Yks taivutti rappusissa pari lenkkiä ja veti kahvan postiluukun kautta alas naapureiden ihastellessa. Palkaksi tuli tietysti viinaa, joka oli sekin jäänyt avainten kanssa kämppään ja oven auettua oli käytettävissä.

Panikoin koko illan et lennän taas seinille. Joskus myöhään illalla se tuli kotiin ja alkoi tunkea taskuja täyteen teräaseita ja ruuvimeisseleitä. Joku ryssä kuulemma uhosi alakerran teinien kämpässä ja Yks halus olla valmiina "puolustautumaan". Otin siltä veitsen ettei se sohi sillä päissään mihin sattuu ja sit lähdettiin hakemaan sen kenkiä alakerrasta. Esiliinaa se kaipasikin, yritti haastaa riitaa sen poikaraasun kanssa sen minkä pystyi, toinen yrittää sopia ja toinen uhoaa hullunkiilto silmissä ja uhkailee terävillä esineillä. Jossain vaiheessa se yritti pysyä pystyssä ja kaivoi näyttävästi esiin kaikki ne vasarat ja muut millä oli varautunut... Luojan kiitos sen sai sit lopulta kotiin putkareissun sijaan, pidettyä aggressiot sivussa ettei se saanut tekosyytä käydä päälle ja tipautettua väsäämällä muutaman sirkan.

Ei jotenkin oikein jaksa tuota enää. Edellisestä kerrasta oli niin kauan että olin taas ehtinyt lakata pelkäämästä, ja aina kun se iskee uudestaan sen huomaa vain selvemmin ja se tuntuu aina pahemmalta. Joku päivä, kun sillä on taas se kiilto silmissä se tappaa mut tai jonkun muun eikä muista seuraavana päivänä mitään. Perus Alibi-matskua.

Sovittiin aamulla ja se oli taas pahoillaan. Tuntuu vaan, että se pahoittelu on aina vaan enemmän pelkkää vanhan kertaamista. Onhan asiat ollu pahemminkin. Niinpä niin. Helpottaisi, jos edes keksisi jonkun selkeän syyn miksi tuo alkoi vasta täällä, vaikka asiat oli joskus pitkään todella paljon huonommin.

Pitäisi saada päätään järjestykseen. Pitäisi ehkä lukea enemmän. Puhua enemmän.