Mielitekoja ja sairas rotta

Friday, September 29, 2006

Elimistö on taas temppuillut. Liian kauan ilman päihteitä, ei saa mitään aikaan. Ei douppaamista kaipaa sen takia että siitä olisi pitkään aikaan saanut mitään nousuja tai kiksejä, vaan siksi että pääsisi aamulla ylös ja saisi takaisin edes vähän aloitekyvystään. Kauppaan meno, roskien vieminen, ihmisten tapaaminen ja tiskaaminen on ylivoimasia pikkuduuneja. Kroppa bugii ja psyyke HUUTAA.

Rotta, se niistä joka ei kuollut pari viikkoa sitten eikä se mustavalkonen vanhus vaan se, joka on kröhinyt ja rähminyt pienen ikänsä, kasvatti eilen poskeen turvonneen patin. Sain puhelinreseptin antibiooteille sekä turvotusta että mahdollista mykoa varten, mutta ei tunnu auttavan. Lääkinnän aikana eilen pikkupeto raateli Yheltä sormen, syötän sille nyt lääkkeet käärimällä elukan ensin huolella pyyhkeen sisään. Välillä siltä pettää raajat pariks sekunniks. Olis varmaan armeliainta lopettaa koko reppana, mutta ei pysty niin kauan kuin se ei ole apaattinen tai mitään.

Nyt meil on molemmilla omat huoneet ja mäkin sain lopulta koneen, pystyn irkkaamaan ja blogaamaan ihan ite.

Ei pysty nukkumaan. Unilääkkeet alkaa olla lopussa, pitää varmaan siirtyä neurolepteihin ettei heräis vähintään kerran tunnissa. Koko valveillaoloajan on niin helvetin väsynyt, syvästä unesta on jo pitkä aika. Pakko skarpata tuon nukkumisen kans, tällä menolla opiskelu ei onnistu vaikka olis siit kuin innostunu. Ja mähän oon...