Ollut harvinaisen paska viikko. Yks on vajonnut multimasennuksen syövereihin ja itselääkintänä on tietysti ryynit ja holi. Samanaikaisesti olisi tarvetta käydä vakavia parisuhdekeskusteluja suhteen jatkomahdollisuuksista, mutta eteneminen on hiukan hidasta, kun toinen nuokahtelee sanojen välissä, sanoista ei saa selvää ja jokainen asia käydään läpi päivän aikana viitisen kertaa sen unohdettua aiemmat, ja sama taas sitten seuraavana päivänä uudestaan. Kuten varmaan jokainen, joka on joskus koittanut käydä parisuhdekeskustelua pahoinvoivan laskuhumalaisen kestobenjoilijan kanssa tietää, asioiden alkaessa mennä vaikeiksi kuvaan tulee syyllistäminen ja itsesääli.
Ymmärrän masennuksen ja pahan olon itselääkinnän bentsoilla, koska niiden avulla on helpompi hoitaa ne välttämättömät asiat, kotoapoistumiset ja puhumiset. Mutta viina ja norsuntappokuurit bentsoja eivät tällaisilla 24/7-kuureilla kyllä asiaa pitemmän päälle paranna. Ehkä se nyt tästä kuitenkin helpottaa, toivottavasti, ettei metishoito vaarannu, koska siitä se helvetti vasta repeäisi.
Ei, Yks ei ole aina tällainen, sen masennuskaudet on harvinaisia, yleensä lyhyitä mutta muuten aika hardcoreja. Se saattaa lamaantua täysin ja vainoharhailla ja itkeä viikon sängyn pohjalla, kun mulla taas masennus hiipii hiljaa ja valtaa nurkkia hissukseen vuodenkin verran.
Oma masennus on muuttunut hetkellisesti hyökyaalloksi. Pakenen epäonnistumaan tuomittuja keskusteluja ja pitkään kasautunutta pahaa oloa itkemään pimeään peiton alle ja kiskon päivän mittaan kourallisen leptejä, että pystyisin nukkumaan vuorokaudesta suurimman osan, kun muuten pakotiet on vähissä. Muita lääkkeitä ei paljon enää olekaan, osa riidoista onkin tullut siitä etten ole suostunut antamaan viimeisiä hätävaranappejani vaikka toisellahan on niin paha olo. Jatkuva leptipöhnä helpottaa, menen nukkumaan joskus iltapäivällä, olen yöllä hetken valveilla, kirjoitan, käyn röökillä, otan lisää unileptejä ja menen taas nukkumaan aamuun asti.
Jatkuvassa itkutärinätokkurassa hermot on näköjään hiukkasen tiukalla. ;) Huomasin, että postiluukusta oli tullut Kristillisdemokraattien vaalilehti, ja kuten aiemmin uhosin, kiinnitin heti ensimmäisen vaalimainoksen tultua oveen ison ja selkeän "Ei vaalimainoksia" -lapun. Ja eikö mitä - alle kymmenessä minuutissa luukku lätkähti uudestaan ja sisään tulvi pari kiloa Vasemmistoliittoa, Kimmo Kiljusta ja ties mitä saatanan Heinimäkiä ja muita kokkareita niin, että eteisen lattia peittyi yhdellä hujauksella. Sillä hetkellä päässä kilahti, ryntäsin rappukäytävään ja karjaisin minkä keuhkoista lähti, että eikö se saatana mene perille jos ovessa on vaalimainokset kielletty. Oli lähellä, etten kiskonut kenkiä jalkaan, napannut sitä mainoslärpäkepinoa mukaan ja juossut jakajien perään antamaan suoraa palautetta lapsiltakielletyllä termistöllä. Seuraavaksi säädän pippurikaasun ovenpieleen, jotta olen valmiina heti jos luukusta tipahtaa kiellettyä materiaalia.
Olen vakaasti sitä mieltä, että ehdokaskohtaiset paperivaalimateriaalit pitäisi kieltää kokonaan - yksi vaalilehti per ehdokaslista riittäisi hyvin, mä en vittu halua kilokaupalla viidensadan ehdokkaan henkilökohtaisia lärpäkkeitä vielä niiden asuinaluekohtaisten ja paikkakuntakohtaisten ja ammattialakohtaisten lärpäkkeiden lisäksi. Joku raja. Käyttäisivät edes sopivaa paperia, niin niitä voisi ehkä käyttää häkinkuivikkeena ja pikkupetojen kakkalaatikon alla.
Palasin rappukäytävästä puhisemaan ja kirjoitin uuden, isomman lapun oveen vaalimainoskiellon yläpuolelle. "EI MAINOKSIA - EI vaalimainoksia tai muuta vaalipaskaa. Vartti-lehti on ok." Nyt on turha tulla yhdenkään mainostenjakajan urputtamaan itseteosta kiinnijäädessään siitä, ettei voi tietää onko mainosten välissä vaalimainoksia. Kun - en - halua - niitä - muitakaan - mainoksia. Ovessa oli kyllä ennenkin Ei mainoksia -lappu, mutta joku virkaintoinen mainostenjakaja oli repinyt sen irti.
Tämän jälkeen vielä tulevista vaalimainoksista käyn henkilökohtaisesti riehumassa vaalimökeillä viskomassa kahvikuppeja. Perkele. Eteisessä on edelleenkin 10cm paksuinen matto vaalimainoksia, en jaksa siivota.
Koska possarit on niinq trendi, niin mullakin sit on! Värjäsin hiukseni, sain lopulta lähetettyä keskeytyspyynnön koululle että voin hakeutua kuntoutukseen, ostin pari uutta superalennuspoistomyyntipaitaa joilla voi taas näyttää sievältä, simpsakalta tai ainakin siistiltä viimeistään sitten, kun vyötärö tuosta aavistuksen vielä kapenee. Tosin turhauduin siihen, ettei kampaamoon ole varaa varmaan pariin kuukauteen kun ei meinaa olla kissanhiekkasäkkiinkään ja epäonnistuin tietysti täysin hiusteni itsenyrhimisessä. Nyt varmaan läväytän niistä korjausleikkauksessa radikaalisti 10-15cm pituutta pois ja olen taas eipitkäeilyhyttukkainen ja nuorekas ja sillai.
