Friday, October 24, 2008
Luulin jo päässeeni eroon niistä pahimmista oireista, joita on tullut itselääkittyä ja reseptilääkittyä milloin milläkin, mutta olipa taas turha luulo. Sain säkällä nopean ajan työkkärin kuntoutusneuvojalle, mutta meillä oli ilmeisesti vakavamman sortin kommunikaatio-ongelma tädin kanssa; se ilmeisesti luuli olevansa asiallinen ja jämpti, musta se taas kuulosti tiuskivan ja äyskivän ja hokevan koko ajan yhtä ja samaa, eli ettei mulla ole mitään asiaa työkkäriin ellen ole valmis ottamaan vastaan kokoaikatyötä ja ehkä mun olisi parasta vaan pysyä siellä saikulla.
Kysyin mielestäni pariinkin otteeseen, onko mun vaihtoehdot oikeasti muka vain saikku tai täyspäivätyönhaku, ja se hoki ja hoki, että kaikki lukee laissa ja he toimii vain lain mukaan. En minä sitä epäillyt, vaan halusin tietää onko laissa mulle kolmatta vaihtoehtoa.
Ja sitten se tuli, se minkä piti olla ohi jo. Aloin pillittää kuin hysteerinen laps ja hirveä paniikki iski, kokosin paperit ja lähdin kävelemään ulos kesken ajan, eikä rauhoittaviakaan ollut mukana. Ulkona istuin kymmenisen minuuttia vollottamassa seinänvierustalla ja polttamassa tupakkaa, kunnes kokosin itseni, kävelin takaisin sisälle ja totesin että hoidetaan nyt homma loppuun. Jostain syystä täti tuntui paljon vähemmän tylyltä loppuajan ja pyyteli kovasti anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa.
Nyt sitten vaan aika lääkärille ja kuntoutustukihakemus vetämään. Ehkä tämä tästä. Jossain vaiheessa.
Ulkona riehuu myrsky. Toivottavasti kasa kissoja, koiria ja kaatuneita puita sataa vaalimainosten jakajien päälle sunnuntaihin asti. Jos eivät nimittäin tunge niitä lärpäkkeitä kiellosta huolimatta luukusta sisään niin sitten ne heitellään pitkin rappukäytävää. Että kiitti vaan.
3 kommenttia:
Kyl se siitä. Mutta tyo työkkärijuttu on aina noin ja tulee varmaan aina olemaankin. Mun yhden frendin ois pitäny olla työttömänä työnhakija siellä ja aktiivisena semmoisena vaikka oli saikulla, mutta kun ei ollut ni Kela ei antanut sille sairaspäivärahaa eikä soppala toimeentulotukea koska ei ollut aktiivien työnhakija. Voitko siis kuvitella miten nuo kaikki instanssit toimivat keskenään toisensa kanssa yksinäistä ihmistä vastaan ??? Tosi reilua, nyt on paperit valituksineen vaikka missä asteilla ja sosiaalioikeusmiehillä. Toivottavasti tuo tulosta, mutta hommassahan kävi niin, että tämä frendi lopetti sen saikkunsa kesken (vaikkei ollut tod. työkykyinen) jotta sais rahaa edes jostain, koska ilmankaan ei voinut olla. Mutta ei ole töitä siltikään tullut eteen.
Mur, laittaa aina niin vihaksi!
Juuh, aina kun kuulee siitä miten jollain käy noin tai tuonsuuntaisesti osaa olla tyytyväinen siitä, että sairaspäivärahat on juosseet ilman sen kummempaa mutinaa... Hyvä että frendis jaksaa valittaa, eihän nuo instanssit muuten tunnu uskovan tai oppivan. >:I
Mutta positiivisuutta kehiin:
Mä sain töitä! Tai siis mut virallistetaan ja alan saada 8e/päivä siitä duunista mitä oon tähän asti tehnyt vapaaehtoisena. Oon ihan et jee.
Heiiii, tuo duunihomma on jees. Kuitenkin 160 ekee kuussa verotonta tuloa jota ei saa vähentää missään laskelmissa. Great!
Post a Comment