Minähän sanoin

Thursday, October 16, 2008

Taas on tullut huomattua, että bentsoääliölle ei hyvistä neuvoista ole hyötyä, kiristyksestä, lahjonnasta tai uhkailusta puhumattakaan.

Rahat, jotka tuli eilen ja joilla oli tarkoitus maksaa vuokrarästit, on kadonneet Itiksen juoksumustalaisille, steissin nappikauppiaille, valtiolliselle alkoholimonopolille ja herra ties minne. Kun aamulla kysyin muutamaa euroa työpäivätupakkaan, ei tililtä nostetuista kolmenumeroisista summista löytynyt kuin kaksi euroa, jolla sain hikisesti pikkuaskin huoltikselta.

Raveja Yks on ottanut sitten ilmeisesti ihan urakalla, kuten kunnon bentsourpoiluun kuuluu. Minulle ei taida olla hyötyä mistään kotiin asti tulleesta (saaliista kaikki yleishyödyllinen ilmeisesti vaihtui jyviin jo matkalla), ja nyt sain odotetun puhelun kyttikseltä. Minun puolestani olisivat saaneet pitää Yhen sisällä yön yli ja antaa aamulla kyydin suoraan katkolle, mutta eikö mitä. Saa nyt sitten nähdä, miten myöhään yöhön meno jatkuu vielä tänään, kun toiset ei vaan osaa lopettaa.

Olenko joskus sanonut, että laittomia itsepuolustusvälineitä ei kuljeteta mukana kuin silloin, kun on itse about selvinpäin ja kun joko a) on syy odottaa ongelmia tai b) ei ole mitään pelkoa siitä, että joutuisi tekemisiin virkavallan kanssa ilman omaa syytään? Olenko joskus sanonut, että mp3-soittimilla ei makseta vuokria? Olenko joskus sanonut, etten jaksa ryynisekoilua? Olenko joskus sanonut, että minähän sanoin?

Viime päivinä on tapahtunut paljon, paljon juttuja. Osa on ollut ihan tsiidee ja kewl, osa taas vähän ahdistavaa ja sitä, mistä on kovasti pyrkinyt eroon ja etäämmälle. Edustusjuttuja kauluspaidassa ja suorissa housuissa, kotiin talutettavaa päihtynyttä seminaapuria, isoja koiria, laittomuuksia ja laillisuuksia viimeisen päälle. Vaitiolovelvollisuus on joskus niin pirun tylsää - jää monta hyvää anekdoottia kertomatta.