Miks meillä niin on monta mielipuolta

Friday, October 03, 2008

Pari päivää oon hekotellut itekseni Alman ja Lapin Kansan päälleen vetämää etelän liberaalien vihaa. Kelle tämä oikeasti tuli yllätyksenä? Kuka ei tietäisi, että Lapissa ollaan välillä aika konservatiivisia ja suvaitsemattomia, varsinkin muualta tulleita kohtaan. Omille annetaan anteeksi helpommin.



Lapissa asuessani tilasin Lapparia jo työnkin puolesta, ja joissakin pääkirjoituksissa ja uutisoinneissa oli kyllä huumoriarvoa monen päivän tarpeiksi. Otin kuvaavimpia jopa talteen esitelläkseni niitä etelänvetelille, jotka pitivät irkissä kerrottuja Lappi-anekdootteja liioiteltuina. Toivottavasti löydän ne leikkeet jostain. Hihitin aamuisin Lappari levällään kahvipöydässä sitä, miten en koskaan ollut ymmärtänyt maan sisäisten kulttuurierojen laajuutta. Ensimmäistä kertaa aloin ymmärtää muuttaneeni jonnekin Ihan Muualle, kun minulta kysyttiin ihan vakavasti, saako järjestöjäsenyyteni näkyä postitettavassa kirjekuoressa, ettei minulle vain tule siitä ongelmia, jos sana leviää. Olin ymmärtävinäni, että värittömien ja logottomien kirjekuorien perinne on ihan yhtä elävä kuin ruskeiden kirjekuorien kirjaimellinen povitaskuun sujauttelu vaalikampanjoissa.

Iltaisin istuin baarissa ja kuuntelin milloin vainotun vasemmiston kertomuksia, milloin valtaapitävän keskustan taaksepäin nojaavaa röhnäystä siitä, miten ne perkeleen punikit ovat onneksi katoava luonnonvara jotain Hesan hörhöjä lukuunottamatta, koska Lappihan Tarvitsee Yhtenäisyyttä. Yhtenäisyys tarkoittaa siis Yhdenmukaisuutta ja Keskustaa.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen
miks meillä niin on monta mielipuolta
ja vähän käyttäjiä kanteleen

Rollo oli mun kokemuspiirissäni tavallaan lähinnä epätoivon konkretisoitumista. 80% tuttavapiiristä odotti juoden kuolemaa ja jonkun kadottua aseineen kaikkineen asia kuitattiin lopulliseksi toteamalla tyypin lähteneen tunturhiin ja otettiin Tapsasta pitkä huikka pisteeksi. Opin, ettei tunturiin lähteneestä saa kysyä, milloin se palaa, kuin myös, että vitusta ja viinasta ei kiitetä ja sen, että kysyttäessä en vastaa tulleeni Helsingistä vaan jostain aiemmasta asuinpaikastani maakunnista ja mieluiten murretta viäntäen.

Opiskelijaporukoista en saanut minkäänlaista otetta enkä oikein viihtynyt koululla vaan lähdin mieluummin Alkon kautta istumaan metsänreunaan. Eri tyypit eivät halunneet toisistaan mitään, ja toinen puoli kaupungista huitaistiin sivuun joko akateemisinä pelleinä tai niinä vitun corolla-amiksina tai syrjäytyneinä juoppoina. Suurin osa ihmisistä joihin tutustuin oli joko itsetuhoisesti juovia työttömiä tai uupuneita, loppuunpalaneita suorittajia, jotka kokivat taistelevansa työpaikoistaan päivästä toiseen hampaat irvessä. Kun ensimmäistä kertaa eksyin Rolloon (ja keksin, että siellähän voisi asua), paikallisina nähtävyyksinä näytettiinkin Kemijoen yli menevä silta ja Ounasrinteen kerrostalot, jotka ovat kuulemma suosituimpia paikkoja hypätä.

Missään muualla väkivalta ei ole ollut niin arkipäiväistä. Taloyhtiön aktiivit kielsivät soittamasta poliiseja perheväkivaltatapauksissa, koska tsirra pihalla tekee talolle huonoa mainetta. Maininta Lapin Kansan rikosuutisissa oli koko pihan yhteinen häpeä. Taloyhtiön äijä olikin vetänyt oven tiukasti kiinni naapurin edestä sen paettua kotoaan ja huutaessa apua ja poliiseja. Kaupungilla piti vähän varoa, kenen kanssa meni baariin tai kenen kanssa käveli kadun samaa puolta, koska tappeluita oli koko ajan joka puolella. Nistitkin muistutti enemmän kirjojen epätoivosia reppanoita, kun puhtaat värkit meni kauppatavarasta, HIV ei ollut urbaani legenda ja turpasaunaa edeltäviä ohikkaita tehtiin ahkerasti.

Lapissa oli omalla tavallaan silti tosi hyvä asua. Asenteet saattoivat olla ihan avoimesti etelän mittapuulla epäkorrekteja ja 50-lukulaisia, muttei se loppujen lopuksi ollut niin vakava asia. Ei vaan saanut olla liian ranttu tai ottaa liian helposti ihteesä. Kun kerran kelpuutettiin joukkoon, niin asiat alkoivat hoitua itsestään. Muhun ainakin vetosi se, että musta huolehdittiin, ellei muuten niin dyykkaamalla säkillinen safkaa ja tuomalla se naukun kanssa ovelle. Rollo oli pieni, mutta maalaistytölle varsin sopivan kokoinen. Harmittelen vieläkin poismuuttoa ja suunnittelen vakaasti muuttavani takaisin kunhan sopiva hetki tulee.

Vaikka kuulostaakin tyhmältä, tähän aikaan vuodesta kaipaan eniten puhdasta, kylmää ja raikasta ilmaa ja kirpeitä aamuja. Etelässä toivoa voi enintään sateetonta päivää...