Monday, October 13, 2008
Koska itselläni on tällä hetkellä jalat lämpiminä, pakkanen täynnä ja loistokämppä, niin on suorastaan velvollisuuteni muistuttaa perjantai-iltana ja -yönä eri paikkakunnilla vietettävästä Asunnottomien yöstä.
Vietin nuorempana kohtuullisen monta yötä keräten pulloja 24h-huoltiksen kahvikuppiin, että pääsisi johonkin sisälle istumaan tai nukkumalla rekoissa ja huoltisten ulkopöytien alla. Puhumattakaan sitten siitä, miten nopeasti jatkuva yöpaikan kysely tutuilta ja kavereilta alkaa ahdistaa, varsinkin kun lista on käyty jo läpi pariin kertaan ja jossain pitäisi vaatteetkin pestä. Eniten asunnottomuudessa yllätti ehkä sen kalleus: johonkin lämpimään ja sisälle päästäkseen piti yleensä maksaa jotain ja ilman keittiötä ei voi syödä paljon muuta kuin säilykkeitä ja leipää. Oma vakituiseni oli tomaattipastakastikkeet ja dyykattu paahtoleipä, nykyään varmaan keräisin pulloja holia varten, koska se kuitenkin pitää nälän paremmin poissa.
Viikon verran asuin yhtenä kesänä autiotalossa hyvällä paikalla, ennen kuin omistaja huomasi ja tuli kovasanaisesti häätämään pois. Se oli vanha, laho ja huonokuntoinen talo, mutta ihan turvallinen liikkua ja kesällä riittävän säänpitäväkin, ja olisin ihan mielelläni asunut siinä loppukesän ja vaikka pidempäänkin. Harmittaa vähän vieläkin, siinä talossa oli ihan mahtava pieni salakäytävä kätkettyyn huoneeseen, jonka olemassaoloa ei nähnyt talossa sisälläpäin ja ikkunatkin oli peitetty.
Mulle asunnottomuuskaudet on sellainen nostalgiajuttu, koska loppujen lopuksi aina jostain sai ruokaa ja aina oli joku katto minkä alle mennä, jos ei vain itse nirsoillut. Silti asunnottomien yöllä on mulle ruotsalaisuuden päivien (6.11.), autottomien päivien (22.9.), älä osta mitään -päivien (28.11.), luonnonkukkien päivien (15.6.), Eurooppa-päivien (9.5.), Hullujen päivien (nyt tai äsken) ja muiden kaikenmaailman kissankastajaisten vuosipäivien rinnalla tietty erikoisasema, koska sitä järjestävistä ihmisistä monilla on ihan aito käsitys aiheesta, eikä tavoitteena ole todistaa kuinka hyviä ihmisiä ollaan vaan antaa mahdollisuuksien mukaan konkreettista apua ihan muulloinkin kuin kerran vuodessa. Esim. vanhoille, mutta hyväkuntoisille lämpimille flanelli- ja villapaidoille, talvitakeille ja villasukille löytyy monta paikkaa, joihin niitä voi viedä pitkin vuotta.
Aiheeseen liittyviä linkkejä:
Asunnottomien yö 17.10.2008
Vailla vakinaista asuntoa ry
Yökahvila Kalkkers
Tue toimintaa yöhupparilla
Pro gradu - Asunnottomien alkoholistien arki
1 kommenttia:
Hyvä kun kirjoitit. Mulla oli koko perhe yli puoli vuotta asunnottomana, kun Laps meni ekalle luokalle kouluun. Se ol niin kammottavaa aikaa, että vannoin silloin, että teen jotain, kun saan asunnon. Muutaman kerran olin mukana järkkäilemässä tuota Asunnottomien yötä, nyt en enää moneen vuoteen. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä, tai tulee tunne, että on pettänyt sen yhden asian,minkä on luvannut itselleen.
-minh-
Post a Comment