Hevosenjouhen varassa

Tuesday, July 29, 2008

Että voi taas mokata. Luotin siihen, että toinen hoitaa asiat sosiaalitoimiston kanssa, mutten tajunnut ottaa puheeksi sitä, että meillä on vain rajallinen aika päätöksestä valittamiseen, ja sehän tottakai umpeutui eilen, vaikka luulin että aikaa olisi ollut vielä pari päivää. Ja mun pitäis muka osata nämä jutut. Saa nyt sitten nähdä miten tämän katastrofitilanteen kanssa selviää.

Lääkäriaika on tällä viikolla, ja ehkä sen jälkeen tiedän vähän miten elämä jatkuu seuraavat puoli vuotta. Terapiaa tuskin saan kun ei ole töitä eikä opiskelupaikkaa, kuntoutujastatusta tuskin saan kun se on vain harvoille ja valituille, ja jos saikku jatkuu, niin sitten en saa opiskella edes sitäkään vähää mitä ehkä pystyisin. Vaikka eipä siihen olisi varaakaan vielä pitkään pitkään aikaan. Paras vaihtoehto melkein olisi, että tippuisin kokonaan sossun varaan, niin ei olisi jatkuvaa säätöä fattan ja takautuvasti tulevien tukien kanssa, joita ne ei fattalla osaa laskea.

Koko ajan tuntuu siltä että pään yllä häilyy jotain pelottavaa ja pahaa, varsinkin silloin kun koittaa nukkua, tasoa Damokleen miekka ripustettuna hevosenjouheen joka voi katketa milloin tahansa ja sitten maailma kaatuu, kämppä menee alta ja pakoilen perintätoimistoja loppuikäni. En uskalla edes avata posteja.

Nukuin ensimmäistä kertaa kunnolla. Eilen reflat iski parin päivän terveen tauon jälkeen voimalla takas, kahvi nousi ylös, olin täysin varma, että samana aamuna tapahtuneet asiat oli tapahtuneet edellisenä iltana, taju meinasi mennä moneen otteeseen kävellessä ja niskasta silmiin kulkeva päänsärky oli sitä luokkaa että meinasin kiljua ääneen. Napromexeja ja bentsoja naamariin ja nukkumaan alkuillasta, ja heräsin hetkeksi puolenyön pintaan ja uudestaan kahdeksalta aamulla. Nyt on sentään jo tajuissaan, harmi vain että missasin Ronja Ryövärintyttären nukkuessa. Pitää kai katsoa se koneelta.

Ehdin jo pari päivää ajatella, että nyt se on ohi, enää viimehetken toipuminen. Mutta paskat, iskee takaisin vieläkin, ja nyt varaudun kipeilemään kunnolla vielä ainakin viikon. Ei siitä näin helpolla olisi kuulunutkaan selvitä.

Rätkimisriippuvuus

Saturday, July 26, 2008

Unettomuutta, hikoilua ja aivastelua. Eri vaiheissa refloja tulee eri määrä peräkkäisiä aivastuksia; ekat pari viikkoa kolmen sarjoissa, nyt enää kahden. Aivastusten perusteella kuittailusta on tullut lähinnä vitsi: "ai sä oot nyt tuossa vaiheessa".

Ylenmääräinen syöminen loppui eilen, kun jouduin puoliväkiste syömään lautasellisen makaronilaatikkoa. Nyt on tosin darra, joten teen simppelisti krapulamätöksi juustopastaa paljolla suolalla ja valkosipulilla. Olispa grilli lähellä, voisin maksaa viimeset rahani parista grillipurilaisesta paljoilla kastikkeilla ja nähdä vaikka sitten loppuviikon nälkää.

Piikkihimo alkaa iskeä. Näen unia nauloista ja rätkimisen ihanista endorfiineista. Muuta ei sitten erityisesti teekään mieli, ei tekkeniä eikä paljon muutakaan - ilman niitä voisin elää loppuikäni, mutta miten ihmeessä kestän ilman neulotusta. Argh. Että voi ihminen olla säälittävä.

Porsaita äidin

Thursday, July 24, 2008

Syön ja turpoan kuudetta päivää kuin pieni porsas. Upotan helposti kahden ihmisen ateriat kerralla ja puoli tuntia myöhemmin on muka taas nälkä. Vatsa alkaa näkyä ja tuntua, ja ihan esteettisistä syistä jo toivon ettei tätä kestä enää kovin kauaa.

Aikaiset aamuherätykset olisivat muuten ihan ok jos vain saisi nukuttua öisin. En siis edelleenkään nuku, mutta nään unia senkin edestä. Viime yönä saatana saapui maan päälle ja katsoi hyödyllisimmäksi ottaa kansanedustaja Lyly Rajalan (kok.) (joka unessa kuului vielä kristillisiin) hahmon. Alkuperäinen Lyly dumpattiin piilopirtin kivilattian alle jemmaan kuin balsamoitu Lenin. Ennen tappiokatoamistaan Pääpaha onnistui Rajalana keräämään kannatusta presidentiksi asti, mutta kun alkuperäistä Lylyä etsittiin virkaanastujaisia varten, lattian alta löytyi enää hajoava raato. Oikeasti, miten kipeä ihminen uneksii, että Lyly Rajalasta tulee melkein presidentti edes saatanallisten voimien avulla? Seuraavaksi varmaan alan unelmoida Lauri "terroristit hyppivät taksini päällä" Oinosesta.

Toinen nuokkuu pari tuntia aamusta iltapäivään ilmeisesti vielä jonkun aikaa, kun annosta edelleen nostetaan, mutta muuten sillä on ihan kohtuuttomasti energiaa. Mulla sitä ei ole kuin syömiseen.

Ja eilispäivän resepti: Thai-banaanikeitto

Yksi banaani pieneksi pilkottuna
Puolikas valkosipuli pieneksi pilkottuna
Yksi sipuli pieneksi pilkottuna
Tuoretta tomaattia palasina
Tölkillinen kookoskermaa ja maun mukaan vettä
Vähintään yksi kokonainen tuore chili paloiteltuna (vahvuus >4)
Limeä
Vähän suolaa, currya ja kurkumaa

Sipulit ja chili kattilan pohjalle kasviöljyyn kuullotukseen, banaani viipaleina sekaan muussautumaan, nestettä sekaan, lyhyt keittoaika (iso osa kookoskermasta kannattaa laittaa vasta lopussa) ja lopuksi mausteet maun ja ulkonäön mukaan. Koristelu chilirenkailla, sipulinnaateilla, limellä ja tuoreella tomaatilla. Valmistusaika noin 15 min + vetäytyminen + se aika, mitä kuluu silmien pesemiseen chilistä, kun menee ottamaan piilarit pois pesemättä käsiä. Sattumat voi halutessaan myös soseuttaa blenderissä kuullotuksen ja kiehutuksen välissä, ja soppa toimii myös patonkidippinä.

Testasin alkuperäisen monimutkaisemman thaireseptin hiukan helpommaksi sovellettuna (tosin ilman limeä, korvasin sitä suomalaisittain sitruunapippurilla ;) eilen ja rajoittuneena ("ei suolaista ja makeaa saa sotkea" ja "chili polttaa makuhermot ja sitten ei mikään maistu miltään kun polttaa") ruoanlaittajana tunnen nyt ylittäneeni jonkun kriittisen rajan ja siirtyneeni saman mössön vuosien vääntämisestä uhkarohkeaksi kokeilijaksi (en voi sanoa yllättyneeni positiivisesti koska tiedän kyllä jo etukäteen jos ruoasta tulee hyvää). Seuraavaksi opettelen kai sitten käyttämään ananasta, viinietikkaa, pähkinöitä, aina vain tulisempia chilejä ja tuoretta inkivääriä ja yllätän joku päivä Yhen kiinalaisella jälkiruoalla, johon kuuluu lähinnä tomaattia ja sokeria.

Miten paljon ihminen syö kahdeksassa tunnissa?

Sunday, July 20, 2008

Elämä alkaa voittaa. Viime yönä nukuin jo viitisen tuntia ja eilen söin kahdeksan tuntia, jatkuvasti, yhteenmenoon. Tehkääpä perässä.

Enää päivä, ennen kuin Yks tulee lopulta kotiin ja voidaan alkaa opettelemaan uutta elämää, jossa herätään joka aamu ennen kahdeksaa, ja jossa toinen lähtee joka aamu hankkimaan päivittäistä metkuaan. Aion emännöityä ja keskittyä ajan kanssa ruoanlaittoon ja retiiseihin, multasäkkeihin ja eläinten ruokakuppeihin, enkä aio vielä pitkään pitkään aikaan miettiä, mitä elämälläni teen.

En siis päässyt opiskelemaan, mikä ei onneksi kaatanutkaan maailmaa. Jollain tavalla olin erittäin helpottunut puolen vuoden lisäajasta toipumiseen; pääsykokeiden aikaanhan oli mennyt kuukauden verran ilman ja elättelin silloin vielä toiveita onnistumisesta sillä kertaa.

Kävin lopulta väkisinvääntämällä Vinkissä kahvilla, juttelemassa ja muistamassa miten kotoista siellä onkaan. Kokosin lopulta myös kaikki biohazardin ulkopuolelle jääneet paritkymmenet värkit ja avaamattomissa paketeissa olleet putket ja roudasin ne Vinkkiin. Nyt ei kotonakaan ole enää värkkejä.

En uskaltanut tehdä tuota ennen kuin oli varmaa, ettei kotona ole muuta vedettävää kuin sellaista, mitä en oikeasti halua heittää - kuten sirkkoja - ja ettei sellaista ole lähiaikoina tulossakaan. En halunnut mitään dramaattisia päättäjäisrituaaleja, koska sellaiset ovat vähän kuin itselleen tehtäviä lupauksia, jotka on turhan helppo rikkoa. Jätin pumpun tai pari eläinten antibioottiannostelua ym. varten ja varastoin märkälaput lääkekaappiin.

Viiteen päivään on mahtunut kaikenlaista. Sukujuhlia, kissaa, sukua, kiroilevia naapureita huutamassa mulle huoravittua sammuessaan rappukäytävään, iloisia naapureita jotka haluavat tutustua vuoden molemminpuolisen seinienläpikuuntelun jälkeen, muistoja perityistä vanhoista vaatteista (suvun kuopusten kirous) ja kohtuuttoman monta siideriä. Blogaamisessa tullee hetken taukoa ellei sitten syvä vitutus syystä tai toisesta iske, aion ihan vain pysähtyä ja rauhoittua ja nukkua niin kauan kuin pystyn, ellei muuten niin siltä varalta että tästä se vasta alkaa.

Kaksi viikkoa sankarina

Tuesday, July 15, 2008

Olen tänään oman elämäni päivänsankari (täytän kaksi viikkoa) ja aion juhlia sitä kuuntelemalla Sir Elwoodia ja lopettamalla yhden hyvän kirjan (Rushdien Saatanalliset säkeet) ja aloittamalla toivottavasti toisen (James Joycen Odysseus). Noista ensimmäisen olen lukenut tasaisin välein viimeisen 10v aikana laiturilukemistona (koska en ikinä onnistu muistamaan miten se loppuu), toista ei vain ole koskaan sattunut käteen ennen kuin naapurini kehui ja lainasi hyllystään.

Lopetin reflajuomisen ja voin siis juhlia sankaruuttani tänään sekä selvinpäin että ilman darraa. Toissailtana tämä parin viikon tissutusputki saikin arvoisensa päätöksen kompuroidessani seiniä pitkin hirveän ryyppyremmin kanssa nurtsilta pois yhden kirkuvan ämmän soitettua kytille kun ei tykännyt toisesta remmiläisestä. Pitänee hiukan rajoittaa tätä naapurisopuilua, tai meno muuttuu taas samanlaiseksi kuin edellisessä asuinpaikassa - joku ramppaa jatkuvasti ovella ja joka päivä pitäis istua pihalla flänässä rehaamassa ja sovittelemassa ja jauhamassa paskaa ja tulee sotketuksi kaikenmaailman seläntakanapuukotuskiistoihin joista ei haluaisi kuullakaan.

Olen päissäni luvannut ottaa kissan hoitoon tänne rottien sekaan, mutta olen myös vahvistanut lupauksen melkein yhtä päissäni toisena iltana. Eli saan siis kesäkissan hetkeksi, onneksi on tilava kolmio joten pidän elukat eri huoneissa.

Söin eilen ensimmäistä kertaa koko aikana kunnolla, ehkä toista kertaa lämmintä ruokaa. Viikko meni nestepaastolla, pömppömaha ja jenkkakahvanalut alkaa olla historiaa ja kroppa on muutenkin tasaisesti timmimpi. Vieroituskausina on tippunut perinteisesti se 5-8kg, eli ei musta paljoakaan jää jäljelle. Onneksi rakastan hyvää ruokaa ja syömistä, kermaa, juustoa ja voita, joten äkkiä se analaihuus sitten häviääkin.

Elämä on siis kääntynyt ainakin toistaiseksi voiton puolelle - söin eilen, jaksan taas sekä lukea että kirjoittaa ja eilen jaksoin jopa katsoa Jeevesiä telkkarista. Otan tästä hyödyn irti ilon sijaan ja yritän siivota viimeiset kaksi huonetta lattianpesuja myöten. Kokemuksesta varaudun siihen, että hyvän vaiheen jälkeen saattaa tipahtaa korkealta ja kovaa, mutta toistaiseksi nautiskelen täysillä puhtaan pyykin tuoksusta (pesen peitotkin ja about kaiken mitä täällä on), joka on ehkä yksi upeimpia asioita neljän seinän sisällä koettavista seksin jälkeen. Se on kuin lattioiden pesu ja tiskaaminen - kaikista jää hyvä, raikas tuoksu ja näkee kaiken kättensä jäljen.

Olen myös löytänyt itsestäni sen tason itsekuria mistä ennen vain haaveilin - huomasin, että vaikka joutuisi lepäämään siivotessa 10min välein, niin touhuaminen helpottaa psyykeä ja saa nukuttua illallakin paremmin, joten pakotan itteni vaikka itkusiivoamaan niin kauan kuin kroppa kestää ja levon jälkeen taas uudestaan. Siivoaminen on hyvä vaihtoehto, hyötytouhua ja se ei koskaan lopu.

Rikkipoikkipaniikki

Friday, July 11, 2008

En tiedä mitä tekisin. Saatiin 80e toimeentulotukea tälle kuulle, muut tulot ovat 250e asumistukea (käytetty jo laskuihin ym.) ja vuokra on 650e. En ymmärrä enkä jaksa. Yritän soittaa osastolle, että toinen soittaisi mun puolesta fattalle ja kysyisi mistä on kyse, mutta kukaan ei vastaa. Panikoin ja tärisen.

Ollaan jo yksi kuukausi myöhässä maksuista ja jätin fattalle soittopyynnön kun soittoaika on vastaajan mukaan tunnin päivässä. Ollaan yritetty lopettamisen jälkeen maksaa kaikki rästit ja muut pois, mutta näköjään turha toivo, vaikka ollaan hoidettu monta sataa kuussa tt-tuesta pois. Nyt on ilmeisesti vähennetty viime kuussa tulleet takautuvat sairaspäivärahat pois, vaikka elin ilman niitä ja nollatuilla kevään niitä odotellessa... Turha tietysti ruikuttaa kevään köyhäilystä, kun kerta "olen hengissä selvinnyt" kevään. Niinhän se aina.

En vain enää jaksa. Pääsykoetulokset olivat maailman keskipiste pitkään kunnes vakuutin itselleni että amkoohon on syksylläkin pääsykokeet ja maailma ei siihen kaadu. En antanut nimen nettijulkaisulupaa ja nyt sitten panikoin vielä näköjään viikonlopun yli. Mutta en silti jaksa - en vuokranmaksupaniikkia, en nälkää, heikotusta, reflaheikotusta, ahdistusta, unettomuutta, pakkoa-lähteä-liikkeelle-viemään-tupakkaa-osastolle. Oon uupunut, väsynyt, rätti, poikki, paskana, vituiks, hälläväliä, ikinä-enää. En jaksa, en enääikinäenääikinä.

Epäjärjestysoireyhtymä

Thursday, July 10, 2008

Kymmenen päivää ja olo on melkein normaali unettomuutta, vatsaa ja väsymystä lukuunottamatta. Lähden taas kerran viemään osastolle tupakkaa ja rahaa ja muuten keskityn siivoamiseen. Yhen porukat tulevat kuulemma käymään sen päästessä ulos, joten aion pitää huolen siitä että läävä ja minä ollaan esittelykelpoisia viimeisen päälle. Muutama päivä sitten tärinöissäni päätin että tärinässä menee energia hukkaan ja pakottauduin maaniseen siivoamiseen muutamaksi tunniksi: "Perkeleenperkele, koko maailman tärkein lika on juuri tuossa muovimatossa, menen vaikka jojoon ellen saa sitä pois, vittu hinkkaanhinkkaan maailman tappiin selkä hiessä kunnes se lähtee."

Lakaisin, imuroin ja pesin lattioita, vein roskikset, asettelin puhtaat matot kiihkeän symmetrisesti pöydänjalkojen alle ja arvioin siirrellylle pöydälle esteettiseltä kannalta juuri oikeanlaisen etäisyyden seinästä ja verhoista. Kasasin tiskit kauniiseen, tuoksuvaan ja vaahtoavaan kiehuvaan kasaan, mistä löysin ne viime yönä valvoessani ja tajusin että koko kämpässä haisee mätä tiski. Epätodelliset reflat, kun löytää itsensä viideltä aamulla tiskaamassa ja keittämässä astioita puhtaiksi ja harmittelee vain, ettei voi vielä imuroida olkkaria ettei naapurin laps herää.

Oon päättänyt antaa monien kaoottisten vuosien jälkeen taas vallan sille minälleni, joka lajitteli lapsena Aku Ankan 150 taskaria tiukasti numerojärjestykseen (ja menetti täysin hermonsa jos joku laittoi taskarin väärään kohtaan) ja kasetit aakkosjärjestykseen, ja jota jotkut ovat sanoneet ystävällisesti perfektionismiksi, toiset aspergeriksi tai Minimal Brain Dysfunctioniksi. Tänään aion tyhjentää vaatekomeron ja järjestää molempien vaatteet asianmukaisiin pinoihin lajiteltuina, organisoida kirjahyllyn oikein nykyisen hermojaraastavan kaaoksen sijaan kauno- ja tietokirjallisuuteen ja tyylilajeittain ja aakkos- tai kokojärjestykseen. Sitten asettelen keittiön keittokirjat nätisti, tarkistan bambutablettien olevan täsmälleen suorassa ja lajittelen lääkekaapin sisällön käyttötarkoitusten ja -tiheyden mukaan joko ylä- tai alahyllyille ja joko etualalle tai taakse.

Tämän sysäyksenä on olohuoneen pyöreällä ja matalalla pöydällä oleva pyöreä ja matala kynttilänjalka, jossa on pyöreä ja matala kynttilä. En pysty ikinä hahmottamaan, onko kynttilänjalka oikeasti juuri keskellä pyöreää pöytää vai ei, ja koko ajan silmäkulmasta koneella istuessa vilkkuva epäkohta taisi juuri tulla ratkeamispisteeseen. Tänään kiipeän vielä pöydälle, että hahmotan keskipisteen paikan kunnolla.

Onneksi opin jo kauankauan sitten, etten hermostu siitä jos joku sotkee tarkoinharkitun järjestykseni huolimattomuuttaan. Saanpahan pientä touhuamista siivoamisen yhteydessä ja pieni kaaos on aina hyvästä. Vielä kun tämän saisi ulotettua siivoamiseen ja siisteyteen, niin hyvä - mutta minun pieni mieleni on tyytyväinen jos cd-levyt ovat aakkosjärjestyksessä, vaikka cd-telineen luokse pääsemiseen tarvittaisiin kumisaappaita.

Yleisön pyynnöstä

Saturday, July 05, 2008

En tiedä miksi, mutta monet kyselevät millaisia oireita opioidivieroitusoireisiin kuuluu, mistä ne tunnistaa ja mistä on ylipäätään kyse. Joten teen ehkä kerrankin puhtaasti listaavan postauksen ja kerron mitä refloihin minusta liittyy. Ja huom., oireethan vaihtelevat henkilöittäin, samoin niiden kesto.

Alusta asti, koko ajan, jatkuvasti (3-6 viikkoa):

* Horkkamaista palelua, ihoa kananlihalla, kylmänväreilyä ja valuvaa hikeä yhtäaikaa ja vuorotellen
* Täydellinen unettomuus eli 0-3h/yö
* Vatsa sekaisin
* Heikkous, lihakset maitohapoilla pelkästä seisomaan nousemisesta
* Vatsakrampit
* Pinna tiukalla
* Ruoka oksettaa
* Jokainen lihas sattuu
* Pupillit lautasina
* Sydämentykytys

Ikävässä vaiheessa:

* Kaikki edellämainitut
* Hulvattomat hermokivut
* Tuskaolo, jolloin haluaa hakata päänsä paskaksi seinään ettei tuntisi edes hetkeen mitään
* Itsetuhoisuus
* Pakkomielteinen halu vetää mitä tahansa, mitä tahansamitätahansa että olo helpottuisi edes puoleksi tunniksi, jolloin pitää heittää puhelimet seinään ettei soittele itkuvetojen perään
* Täydellinen välinpitämättömyys kavereista, vuokranmaksusta, siivoamisesta tai muusta normielämään kuuluvasta
* Jatkuva huimaus

Pahemmasta päästä:

* Äkilliset tajunnanmenetykset ja kaatumiset pää edellä lattiaan
* Psykoottiset harhat (äänet, valveunet, vainarit)
* Edes pään hakkaaminen seinään ei auta
* Vessaan/vesihanalle/jääkaapille kontatessa joutuu lepäämään monta kertaa matkalla tai lattialta/sängystä ei pääse ylös ollenkaan
* Ei ole enää väliä, tarjoisiko joku jotain vai ei, koska ei pysty hakemaan sitä vaan kuolee mieluummin kuin kävelee
* Kramppeja, etenkin silmissä ja raajoissa varsinkin nukahtaessa, jotka eivät lopu millään ja säikyttävät kunnolla

En tiedä miksi tätä kysytään, mutta hyvällä mäihällä joku tajuaa ettei ole kokeilemisen arvoista. Vetäkää vaikka polakkaa ennemmin, selviätte lyhyemmällä ajalla ;).

Pyörtymisiä ja nolotusta

Friday, July 04, 2008

Tämä sopis paremmin edellisen postauksen otsikon alle. Korjausmiehet (taloyhtiö paikkailee juttuja) soittivat herättävästi ovikelloa ja pyysivät päästä sisälle 30 sekunniksi tsekkaamaan jonkun jutun patterista. Vedin ovikellon soidessa hätäsesti kylpytakin päälle nukkumasta ennen kuin ehtivät raksuttaa yleisavainta ja sopersin jotain sekavaa ja päästin ne lopulta sisälle.

Seuraava mitä muistan onkin se, että heräsin eteisen lattialta, ja huolestunut tuntematon mies kysyy, oonko ihan kunnossa ja mikä on hätänä. Olin kuulemma vain kaatunut yhtäkkiä. Ne olivat lähdössä, sopersin että kaikki on ok ja mun pitää vaan mennä takaisin nukkumaan. Hävetti, ja vielä enemmän kun herätessä uudelleen tajusin kämpässä lojuvan käytettyjä värkkejä hyvin näkyvillä, koska biohazard-purkki on ollut jo pitkään ylitäynnä.

En siis lähtenyt tänään vinkkiin enkä mihinkään muuallekaan. Edellisestä viisastuneena luulin olevani ylivarovainen catapresaneiden kanssa ja olen ottanut kahtena päivänä kolmannestabletin, mutta sekin oli ilmeisesti liikaa verenpaineelle. Pitäisi ostaa mittari. Makasin pari tuntia parvekkeella auringossa toipumassa ja iltaan mennessä olo on onneksi ok. Olen jopa ollut tänään sankari ja roudannut sen itseni painoisen jätesäkin hometta ja herraties mitä roskikseen ja hakenut isot painavat matot kuivamasta. Catapresaneihin en enää koske. Kokeilen varovasti pieniä paloja propraleja, koska niitä olen joskus aikanaan pystynyt syömään ongelmitta. Saa nähdä millainen seikkailu siitäkin tulee.

Unicorn urpoilee

Thursday, July 03, 2008

Idioottimainen olo ja melkein naurattaa. Nousin keskellä yötä hakemaan juotavaa, seistessä alkoi huipata ja keittiön ovella kaaduin suorin vartaloin ja täysillä tyylipisteillä otsa edellä kynnykseen. Kolaus skarppasi sen verran että pääsin seinää pitkin takas petiin. Nyt on otsassa sarvi.

Neljäs päivä ja meininki on kuin kolmannelta viikolta ja alkaa itseäkin ruikutusolo ärsyttää. Positiivisuuskäyrä on laskussa, tupakka ei maistu ja viinakaan ei uppoa kuin itku kurkussa puoliväkisin silloin kun pitäs mennä nukkumaan. Sorruin jemmabentsoihin ja vielä catapresaneihinkin, vaikka niistä ei viimeks seurannutkaan mitään hyvää. Illalla käänsin puoli kämppää ympäri etsiessä niitä paria taatusti-jäljellä-olevaa-pakko-olla dormaria, joista edellisen löysin lukemattoman kirjan kansien sisältä ja ilmeisesti loput on jossain yhtä ilmeisissä paikoissa. Joitain asioita ei sitten vain opi. ;)

Olen pari päivää ihmetellyt, miks kämpässä haisee homeelta. Kun olin tutkinut rotan ruokakupit ja jemmapaikat, keittiön roskiksen ja kahvinkeittimen suodattimen, löysin eteisestä jätesäkin johon Yks oli ilmeisesti koonnut roskiksia ennen osastollelähtöä ja jättänyt sen viemättä ulos. Dumppasin sen urhoollisesti ulko-oven luo ja vastustin kiusausta heittää se pois silmistä ja mielestä Yhen huoneeseen odottamaan sen kotiinpaluuta. Nyt en halua lähteä ulos, kun sitten pitäisi viedä roskat. Huomenna viimeistään, kun pitää kuitenkin viedä vanhat värkit Vinkkiin.

Vaikka tympiikin ja vituttaa, niin hypin silti riemusta kun Projekti alkoi suht pian. Ei tarvinnut tuhlata viikkoa tai kahta odotteluun, nyt jo hyvällä säkällä se viimeinen tuskien taival hoituu kolmessa viikossa. On pakko olla optimistinen. Muuta elämää ei tule lähiviikkoina tosin olemaan, joten asennoidun lukemaan niin paljon kuin mahdollista niin kauan kuin jaksan ja keskittymään elämään jääkaapin ja parvekkeen kasvilaatikoiden välimaastossa. Siihen välille ei paljoa mahdu, joten kovin suuria tarinoita ei ole luvassa jatkossakaan, ellei sitten salvian ja timjamin taimien kanssa tapahdu jotain järisyttävää draamaa. Reflatilitystä, unettomia öitä, laihtumista pikavauhtia bikinikuntoon sopivasti syyssateisiin, känniurpoilua yksin kotona, you know it all.

Ja vielä viikon teemauutinen: SK: Pää sekaisin huumeella millä hyvänsä"

- - - - - - - - - - - -

Wednesday, July 02, 2008

Humalassa, yksin kotona. Yhen korvaus vaihdettiinkin yllättäen osastojakson jo alettua metkuun xonen sijasta, ja kävin viemässä osaston ovelle kymmenkunta askia tupakkaa ja musiikkia, että se saisi edes jotenkin aikansa kulumaan seuraavan kuulemma vähintään kolmen viikon ajan.

Surullinen, yksinäinen ja epätoivoinen olo. Ei osaa olla mitenkään päin, kuunnella mitään positiivista musiikkia tai höpöttää kenenkään kanssa tyhjänpäiväisiä kuulumisia. Ja jooko, kommentoikaa blogin kautta - ei skypessä, mailitse tai livenä. Kommentointi vapaa, pitäkää kommentit blogista siellä minne ne kuuluu älkääkä sotkeko niitä irl-elämään. Kiitokset.

Miten tämänkin yön taas nukkuu?

"Riippuvuusoireyhtymän kriteerit ICD-10:n mukaan. Kolmen tai useamman seuraavista kriteereistä on esiinnyttävä yhtäaikaisesti kuukauden ajan viimeisimpien 12 kuukauden aikana tai toistuvasti, mikäli jaksot ovat kuukautta lyhyempiä.

1. Esiintyy voimakas himo tai pakonomainen halu ottaa päihdettä.

2. Kyky hallita päihteen käytön aloittamista, määrää tai lopettamista on heikentynyt.

3. Esiintyy vieroitusoireita päihteen käytön päättyessä tai vähentyessä. Ne voivat ilmetä
* a) käytetylle päihteelle tyypillisenä vieroitusoireyhtymänä
tai
* b) alkuperäisen tai muun samankaltaisesti vaikuttavan päihteen käyttönä vieroitusoireiden lievittämiseksi.

4. Sietokyky kasvaa. Tämä voi ilmetä siten, että
* a) käytettyä annosta suurennetaan päihtymyksen tai entisen vaikutuksen saavuttamiseksi
tai
* b) entinen annos tuottaa selvästi heikomman vaikutuksen käytön jatkuessa.

5. Käyttö muodostuu elämän keskeiseksi asiaksi. Tämä voi ilmetä
* a) muista merkittävistä kiinnostuksen kohteista tai tyydytyksen lähteistä luopumisena joko osittain tai kokonaan
tai siten, että
* b) tuntuva osa ajasta kuluu päihteen hankkimiseen, käyttöön ja sen vaikutuksista toipumiseen.

6. Käyttö jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista, joista käyttäjä on tietoinen tai joista hänen voidaan olettaa olevan tietoinen."

Jaa-a. Että kolme riittäisi - ei paljoa vaadittu...