Thursday, July 24, 2008
Syön ja turpoan kuudetta päivää kuin pieni porsas. Upotan helposti kahden ihmisen ateriat kerralla ja puoli tuntia myöhemmin on muka taas nälkä. Vatsa alkaa näkyä ja tuntua, ja ihan esteettisistä syistä jo toivon ettei tätä kestä enää kovin kauaa.
Aikaiset aamuherätykset olisivat muuten ihan ok jos vain saisi nukuttua öisin. En siis edelleenkään nuku, mutta nään unia senkin edestä. Viime yönä saatana saapui maan päälle ja katsoi hyödyllisimmäksi ottaa kansanedustaja Lyly Rajalan (kok.) (joka unessa kuului vielä kristillisiin) hahmon. Alkuperäinen Lyly dumpattiin piilopirtin kivilattian alle jemmaan kuin balsamoitu Lenin. Ennen tappiokatoamistaan Pääpaha onnistui Rajalana keräämään kannatusta presidentiksi asti, mutta kun alkuperäistä Lylyä etsittiin virkaanastujaisia varten, lattian alta löytyi enää hajoava raato. Oikeasti, miten kipeä ihminen uneksii, että Lyly Rajalasta tulee melkein presidentti edes saatanallisten voimien avulla? Seuraavaksi varmaan alan unelmoida Lauri "terroristit hyppivät taksini päällä" Oinosesta.
Toinen nuokkuu pari tuntia aamusta iltapäivään ilmeisesti vielä jonkun aikaa, kun annosta edelleen nostetaan, mutta muuten sillä on ihan kohtuuttomasti energiaa. Mulla sitä ei ole kuin syömiseen.
Ja eilispäivän resepti: Thai-banaanikeitto
Yksi banaani pieneksi pilkottuna
Puolikas valkosipuli pieneksi pilkottuna
Yksi sipuli pieneksi pilkottuna
Tuoretta tomaattia palasina
Tölkillinen kookoskermaa ja maun mukaan vettä
Vähintään yksi kokonainen tuore chili paloiteltuna (vahvuus >4)
Limeä
Vähän suolaa, currya ja kurkumaa
Sipulit ja chili kattilan pohjalle kasviöljyyn kuullotukseen, banaani viipaleina sekaan muussautumaan, nestettä sekaan, lyhyt keittoaika (iso osa kookoskermasta kannattaa laittaa vasta lopussa) ja lopuksi mausteet maun ja ulkonäön mukaan. Koristelu chilirenkailla, sipulinnaateilla, limellä ja tuoreella tomaatilla. Valmistusaika noin 15 min + vetäytyminen + se aika, mitä kuluu silmien pesemiseen chilistä, kun menee ottamaan piilarit pois pesemättä käsiä. Sattumat voi halutessaan myös soseuttaa blenderissä kuullotuksen ja kiehutuksen välissä, ja soppa toimii myös patonkidippinä.
Testasin alkuperäisen monimutkaisemman thaireseptin hiukan helpommaksi sovellettuna (tosin ilman limeä, korvasin sitä suomalaisittain sitruunapippurilla ;) eilen ja rajoittuneena ("ei suolaista ja makeaa saa sotkea" ja "chili polttaa makuhermot ja sitten ei mikään maistu miltään kun polttaa") ruoanlaittajana tunnen nyt ylittäneeni jonkun kriittisen rajan ja siirtyneeni saman mössön vuosien vääntämisestä uhkarohkeaksi kokeilijaksi (en voi sanoa yllättyneeni positiivisesti koska tiedän kyllä jo etukäteen jos ruoasta tulee hyvää). Seuraavaksi opettelen kai sitten käyttämään ananasta, viinietikkaa, pähkinöitä, aina vain tulisempia chilejä ja tuoretta inkivääriä ja yllätän joku päivä Yhen kiinalaisella jälkiruoalla, johon kuuluu lähinnä tomaattia ja sokeria.
3 kommenttia:
Mä kun loetin silloin viimeks vetämisen, niin voi luoja, että mä söin ja söin ja söin. Ihan kuin oisin syöny koko vetoajalta jääneet syömiset takaisin. Kaikki maistui ihanalla ja hyvälle enkä osannut rajoittaa alkuun lainkaan. Ja tuloshan on nyt se, että syksyllä pitäis kuntokuuri aloittaa. Vetoaikoina hävinnyt paino tuli takas ja muutama kilo lisää ja kyllä vituttaa suunnattomasti. Vaikka tiedän olevani nyt ihmisen ja terveemmän näköinen. Olenkin miettinyt että miksi en voisi saada riippuvuutta liikuntaan samalla lailla kun vetämiseen ja samanlaista intohimoa liikuntaan kuin syömiseen. Tiedätkö, vaikeina päivinä jopa ajattelin, että aloitan vetämään uudelleen jotta hoikistuisin taas ja sit lopettaisin ja en antaisi painon nousta enkä söisi. Sairasta, I know.
Mä en vetäessä juuri laihtunut muuten kuin alussa, kun bupre vielä toimi ja ei syöminen napannut nuokuilta. Suurimman osan ajasta söi kuitenkin ihan normisti ja keräsin muutaman kilon lisääkin, ja vähän niinkun toivoin että reflailu olis vienyt nekin pois. Mutta ei, lisää vaan tuli. Pitänee oikeasti alkaa käydä lenkillä heti kun kunto sallii, kun jos jatkan turpoamista tätä tahtia se hoikistuminen onkin sitten itkun ja hammastenkiristelyn takana...
Jos saisi lenkkeilystä yksin pimeässä metsässä tavan, niin siihen endorfiinirushiin varmaan koukuttuisi ihan eri tavalla kuin epätoivoiseen vatsalihasten vääntämiseen himan lattialla. Tuppaa vaan aina lenkit jäämään siihen yhteen kertaan, kun lihakset kipeytyy muka liikaa. :)
Sama täällä. Vetoaikojen alussa laihduin vähän ja sitten alkoi turpoaminen. Johtui ilmeisesti siitä, että aineenvaihdunta oli niin hidasta, aina maha ihan ummessa ja kljaakin tuli kitattua ihan kiitettävät määrät. Reflat on mua aina laihduttanut, samoin kuin epäsäännöllinen vetäminen. Vaikka klesana onkin ammottava aukko vatsalaukun kohdalla ja mieletön nälkä koko ajan, ei pysty syömään ja kaikki tulee muutenkin ulos vetenä.
Niin me ollaan yksilöitä, toiset laihtuu narkatessa ja toiset lihoo:/
-minh-
Post a Comment