Tuesday, July 29, 2008
Että voi taas mokata. Luotin siihen, että toinen hoitaa asiat sosiaalitoimiston kanssa, mutten tajunnut ottaa puheeksi sitä, että meillä on vain rajallinen aika päätöksestä valittamiseen, ja sehän tottakai umpeutui eilen, vaikka luulin että aikaa olisi ollut vielä pari päivää. Ja mun pitäis muka osata nämä jutut. Saa nyt sitten nähdä miten tämän katastrofitilanteen kanssa selviää.
Lääkäriaika on tällä viikolla, ja ehkä sen jälkeen tiedän vähän miten elämä jatkuu seuraavat puoli vuotta. Terapiaa tuskin saan kun ei ole töitä eikä opiskelupaikkaa, kuntoutujastatusta tuskin saan kun se on vain harvoille ja valituille, ja jos saikku jatkuu, niin sitten en saa opiskella edes sitäkään vähää mitä ehkä pystyisin. Vaikka eipä siihen olisi varaakaan vielä pitkään pitkään aikaan. Paras vaihtoehto melkein olisi, että tippuisin kokonaan sossun varaan, niin ei olisi jatkuvaa säätöä fattan ja takautuvasti tulevien tukien kanssa, joita ne ei fattalla osaa laskea.
Koko ajan tuntuu siltä että pään yllä häilyy jotain pelottavaa ja pahaa, varsinkin silloin kun koittaa nukkua, tasoa Damokleen miekka ripustettuna hevosenjouheen joka voi katketa milloin tahansa ja sitten maailma kaatuu, kämppä menee alta ja pakoilen perintätoimistoja loppuikäni. En uskalla edes avata posteja.
Nukuin ensimmäistä kertaa kunnolla. Eilen reflat iski parin päivän terveen tauon jälkeen voimalla takas, kahvi nousi ylös, olin täysin varma, että samana aamuna tapahtuneet asiat oli tapahtuneet edellisenä iltana, taju meinasi mennä moneen otteeseen kävellessä ja niskasta silmiin kulkeva päänsärky oli sitä luokkaa että meinasin kiljua ääneen. Napromexeja ja bentsoja naamariin ja nukkumaan alkuillasta, ja heräsin hetkeksi puolenyön pintaan ja uudestaan kahdeksalta aamulla. Nyt on sentään jo tajuissaan, harmi vain että missasin Ronja Ryövärintyttären nukkuessa. Pitää kai katsoa se koneelta.
Ehdin jo pari päivää ajatella, että nyt se on ohi, enää viimehetken toipuminen. Mutta paskat, iskee takaisin vieläkin, ja nyt varaudun kipeilemään kunnolla vielä ainakin viikon. Ei siitä näin helpolla olisi kuulunutkaan selvitä.
2 kommenttia:
Toi on kyl tosi veemeistä kun sosku sählää ja kela on mulla aianakin ollut toinen semmonen mikä ei koskaan oo eka kerralla tehny mitään täysin oikein. Ja sit pitäis jaksaa vähillä energioilla jaksaa juosta hoitamassa niiden sotkuja *murisee*. Kyllä ne "jatko"reflatkin ohi menee ajallaan. Ja minusta on ihan hienoa (jos nyt noin voi taas sanoa), että ottaa sen asenteen, että niissä saattaa mennä pidempään kuin mitä menisikään, ni tuleepahan iloisena yllärinä kun ne on ohi. Ei ikäänkuin ala olemaan mikään liian yltiö possari ;)
Joskus aikanaan jaksoi käydä fattan päätökset ja laskelmat kunnolla läpi, tarkistaa summat jne. Nykyään on vaan niin kyllästynyt hällävälisti, ettei saa enää edes aikaseks valittaa siitä, jos päätöksen takia kertyy taas yksi vuokrarästi lisää, hautaa vaan laskut avaamattomina mappiin aurinkoisempia päiviä odotellessa ja toivoo ettei perintätoimistot ehdi tulla kuvioihin.
En enää oikein osaa kuvitella elämää ilman joko vetämistä tai refloja, siitä on vähän turhan kauan. Joskus yritän miettiä et onkohan sitten joskus enemmän energiaa, mielenkiintoa sosiaaliseen elämään jne, mutta veikkaan että kaiken joutuu opettelemaan hitaasti, vääntämällä ja pienin askelin. Mutta mikäpäs siinä, onhan tässä elämä aikaa...
Post a Comment