Hyvin nukuttu yö!

Saturday, August 02, 2008

Kotoa ei tarvitse omaa lähiötä (tai taloyhtiötä) kauemmas poistua, että tuttavapiiri alkaa itsestään valikoitua tietynlaiseksi. Tapasin taannoin naapuruston kautta jonkun, jonka kanssa kysyntä ja tarve kohtas ja vaihdoin sille pari tennaria, päädyin dokaa ja jossain vaiheessa iltaa keskellä perheriitaa huomasin juttelevani itkevän lapsen kanssa siitä, miten soitetaan poliisit jos isi hakkaa äitiä ja ettei soittaminen ole sitten mikään häpeä, vaan miehen teko. Olisin lähtenyt mielelläni ajoissa paikalta, mutta perheenäiti pyysi jäämään siihen että saa lapset pakattua ja pääsee ulos.

Moikkauspiiriin kuuluu nykyään myös tyyppi, joka ensikohtaamisella jonain talvisena yönä kotipolulla uhkasi tappaa rystysiin jesseteipillä teipattujen paristojen voimin. Sittemmin olen antanut itselleni huhuilla, että se tunnetaan laajemminkin battery fistinä. Ylipäätään tuntuu että törmään päivittäin ihmisiin, joiden olemassaolosta en vuosi sitten tiennytkään ja joiden kanssa pääasiallinen puheenaihe on jyvät ja doupit, se miten hyvissä/laskuissa ollaan ja mistä saa lisää. Meno on tosin onneksi sen verran viatonta, että porukka jaksaa vielä hypettää sitä miten hyvää blossea joku on jostain saanut tai tuntea itsensä niin pirun isoksi kriminaaliksi parin pamin myynnistä. Livahtelen yleensä paikalta parin kohteliaan kuulumistenvaihdon jälkeen.

Reflat vaan jatkuu. Itkin heikkoa ja pahaa oloa suurimman osan eilisestä ja olo helpottui vasta kolmella mg xanttuja ja queleilla, ja nukuin viime yön kerrankin sikeästi ja hyvin. Elimistö tökkii välillä pahemman kerran, heikkous on joskus aivan järjetöntä ja energia on imetty kuiviin. Joko holtittoman syömisen jälkeen haluaisi vain oksentaa tai syömisestä ei tule mitään, ja aamuisin yleensä herää rättiväsyneenä hikilammikosta ja elää painajaisia minuuttikaupalla heräämisen jälkeenkin.

Bentsot alkaa olla lopussa ja respat aukee vasta viikon päästä. Yritän sinnitellä siihen asti sillä mitä on, lepteillä, propraleilla ja primperaneilla. Viikko sitten toivoin, että jos enää viikko, mutta nyt olen tyytyväinen jos tämä loppuu kolmessa viikossa tästä lukien. Viisi viikkoa koossa ja kipeily alkaa aika rankasti vituttaa.