Pipi ja läski

Tuesday, August 12, 2008

Hiki puskee läpi, joka paikkaan sattuu ja unettomuus vaivaa taas. Reflailu pääsee näköjään taas alkuun. Jonkun aikaa nukkumaanmeno yhdeksän jälkeen ei ollut mikään ongelma, nyt aikaisin herääminen on vaan tuskaa - patjalta ei halua nousta, kun liikkuminen vihloo pitkin selkää ja pään kääntäminen saa niskan tai kaulan kramppaamaan. Sitä paitsi unet on niin villejä ettei niitä viitsis millään jättää kesken.

Yks on hyvinhyvin vähällä aiheuttaa aggressiivisia kroppakomplekseja, ja olen ilmeisesti aloittamassa elämäni ensimmäistä varsinaista dieettiä. Yks päätti asiasta mun puolesta ja pehmensi viestiä sillä, että senkin täytyy alkaa pitää huolta linjoistaan ettei siitä tule samanlaista metadoniporsasta kuin joistakin. Eli lakataan tekemästä kermakastikkeita ja vaihdetaan maito siniseen. Whoo, mikä elämäntapamuutos. Yritin ehdottaa lihansyönnin lopettamista, mutta se menisi kuulemma jo liian pitkälle. Kompromissina pistetään kalastuslupa harkintaan.

On ihan totta, että oon paisunut varmaan lähemmäs kymmenen kiloa sen jälkeen kun lopetin vetämisen. Aiemmin paino on reflaillessa pudonnut silmissä, nyt kävi päinvastoin enkä oikein tiedä mitä siitä pitäis syyttää. Liikaa siideriä? Masennuslääkkeitä? Ikää? Iän syytä ainakin on, että paino ei putoa enää ajatuksen voimalla niinkun aiemmin. Onneksi Kutrin mukaan riittää, että liikun muutaman sadan kalorin edestä, jos syön noin 1500 kaloria päivässä - eikö kuulostakin helpolta? Ja Me Naisten sivuilla on vielä kaloritaulukkokin.

Törmäsin kaloritaulukkoon joskus vahingossa, kun surffasin Lasiluurangon foorumia, ihan uteliaisuudesta ja ymmärtämisyrityksenä. En tosin täysin tajunnut, miten vääristynyt minäkuva pitää olla, että tavoittelee kauneudenhalussa 14:n painoindeksiä noudattamalla 50 päiväkalorin ruokavaliota tai että mitä järkeä on muka syödä päivässä dieettiateriana kaksi hernettä illalliseksi - överiksivetoja mahtui sekaan enemmän kuin tarpeeksi. Pelottavan monta juttua sieltä silti tajusi, ja vaikken osaa sitä sen kummemmin selittää niin tuntui siltä, että ilman päihdeongelmaa tuskin olisin tajunnut sitäkään vähää. Ehkä mietin anailua ja miailua joskus ajan kanssa, nyt taitaa olla riittävästi miettimistä siinä, että saan tuon yhden vähän rajoittamaan laihdutusintoiluaan ja tajuamaan, että monta epäterveellistä juttua on helppoa korvata jollain epäepäterveellisellä maun silti kärsimättä.

Ja vaikka aihe onkin Esson kahvilan asiakaskunnan mielestä jo passé ("Se sotahan loppu jo kun meiän Stubb kävi siellä"), niin mietin vieläkin, että onko muka oikeasti olemassa georgialaisia, joiden mielestä Saakashvili on esimerkillinen presidentti ja mies paikallaan...

"Ideally, governments have to feel responsible for each citizen’s life. I didn’t feel it in Georgia – a country that failed to adequately estimate the real situation and gave the citizens, among them internally displaced people from Abkhazia and South Ossetia, illusion that a tiny country like Georgia had a chance to win the war with Russia."

Sähköposti ja Facebook tulvii ihme floodia tutuilta ja tuntemattomilta georgialaisilta (nimet näkyvissä mailien vastaanottajakentissä, ja seuraava painaa tietysti "vastaa kaikille" - netikettivajausta vielä...), joilla on pitkästi sanottavaa milloin mistäkin käänteestä. Sinällään ihan kiva, osa näkökulmista on jopa kohtuullisen freesejä, mutta ne voisi tosiaan laittaa ennemmin vaikka blogiin. Neuvottiin myös seuraamaan Civil.ge-uutissivustoa yhtenä maan kuulemma suhteellisen itsenäisistä medioista, kun kyselin englanninkielisten blogien perään. Vertailun vuoksi suosittelen tietenkin jokaiselle valveutuneelle kansalaiselle Pravdaa.