Thursday, July 10, 2008
Kymmenen päivää ja olo on melkein normaali unettomuutta, vatsaa ja väsymystä lukuunottamatta. Lähden taas kerran viemään osastolle tupakkaa ja rahaa ja muuten keskityn siivoamiseen. Yhen porukat tulevat kuulemma käymään sen päästessä ulos, joten aion pitää huolen siitä että läävä ja minä ollaan esittelykelpoisia viimeisen päälle. Muutama päivä sitten tärinöissäni päätin että tärinässä menee energia hukkaan ja pakottauduin maaniseen siivoamiseen muutamaksi tunniksi: "Perkeleenperkele, koko maailman tärkein lika on juuri tuossa muovimatossa, menen vaikka jojoon ellen saa sitä pois, vittu hinkkaanhinkkaan maailman tappiin selkä hiessä kunnes se lähtee."
Lakaisin, imuroin ja pesin lattioita, vein roskikset, asettelin puhtaat matot kiihkeän symmetrisesti pöydänjalkojen alle ja arvioin siirrellylle pöydälle esteettiseltä kannalta juuri oikeanlaisen etäisyyden seinästä ja verhoista. Kasasin tiskit kauniiseen, tuoksuvaan ja vaahtoavaan kiehuvaan kasaan, mistä löysin ne viime yönä valvoessani ja tajusin että koko kämpässä haisee mätä tiski. Epätodelliset reflat, kun löytää itsensä viideltä aamulla tiskaamassa ja keittämässä astioita puhtaiksi ja harmittelee vain, ettei voi vielä imuroida olkkaria ettei naapurin laps herää.
Oon päättänyt antaa monien kaoottisten vuosien jälkeen taas vallan sille minälleni, joka lajitteli lapsena Aku Ankan 150 taskaria tiukasti numerojärjestykseen (ja menetti täysin hermonsa jos joku laittoi taskarin väärään kohtaan) ja kasetit aakkosjärjestykseen, ja jota jotkut ovat sanoneet ystävällisesti perfektionismiksi, toiset aspergeriksi tai Minimal Brain Dysfunctioniksi. Tänään aion tyhjentää vaatekomeron ja järjestää molempien vaatteet asianmukaisiin pinoihin lajiteltuina, organisoida kirjahyllyn oikein nykyisen hermojaraastavan kaaoksen sijaan kauno- ja tietokirjallisuuteen ja tyylilajeittain ja aakkos- tai kokojärjestykseen. Sitten asettelen keittiön keittokirjat nätisti, tarkistan bambutablettien olevan täsmälleen suorassa ja lajittelen lääkekaapin sisällön käyttötarkoitusten ja -tiheyden mukaan joko ylä- tai alahyllyille ja joko etualalle tai taakse.
Tämän sysäyksenä on olohuoneen pyöreällä ja matalalla pöydällä oleva pyöreä ja matala kynttilänjalka, jossa on pyöreä ja matala kynttilä. En pysty ikinä hahmottamaan, onko kynttilänjalka oikeasti juuri keskellä pyöreää pöytää vai ei, ja koko ajan silmäkulmasta koneella istuessa vilkkuva epäkohta taisi juuri tulla ratkeamispisteeseen. Tänään kiipeän vielä pöydälle, että hahmotan keskipisteen paikan kunnolla.
Onneksi opin jo kauankauan sitten, etten hermostu siitä jos joku sotkee tarkoinharkitun järjestykseni huolimattomuuttaan. Saanpahan pientä touhuamista siivoamisen yhteydessä ja pieni kaaos on aina hyvästä. Vielä kun tämän saisi ulotettua siivoamiseen ja siisteyteen, niin hyvä - mutta minun pieni mieleni on tyytyväinen jos cd-levyt ovat aakkosjärjestyksessä, vaikka cd-telineen luokse pääsemiseen tarvittaisiin kumisaappaita.
3 kommenttia:
Kyllä mullekin ois tommoset reflat kelvanneet niiden peitonalla levottomien jalkojen kanssa olemisien sijaan ;)
Mulla ei oikeestaan mikään ole noin hienosti järjestyksessä mitä sä kirjotit. Kirjat on miten sattuu, samoin kaikki muu. Paitsi näkyvilä olevailla tavaroillaan on oma paikkansa ja muut perheenjäsenet eivät todella tunnu sitä aina tajuavan miksi kilahdan kun joku kynttilänjalka onkin jossain muualla kuin missä sen pitäis. Mutta kun sen paikka on juuri siinä mihin se on laitettu, jos sen paikka oiis siellä toisaalla niin silloinhan se ois siellä eikä siinä missä se aiemmin ennen siirtoa oli.
Ja siivouksen kanssa mulla on se, että aloitan yhtä ja jatkan toista sekä kolmatta ja sitten huomaankin illalla että kun olen puuskissani niitä kaikki aloittanut tekemään en ole saanut mitään loppuun ja kaikki on ihan kesken ja levallaan ja sitten tulee taas kilahdus.
Mutta kaikinpuolin tuo tekeminen kuulostaa kyllä hyvälle. Kyl se siit.
Samastun nimenomaan tuohon kohtaan
"mutta minun pieni mieleni on tyytyväinen jos cd-levyt ovat aakkosjärjestyksessä, vaikka cd-telineen luokse pääsemiseen tarvittaisiin kumisaappaita" totaalisesti. Lattia on tahmainen ja vuosi sitten hajosi imurin suutin, jonka jälkeen meillä on käytetty vaihtelevalla innokkuudella harjaa ja rikkalapiota. Korvakoruni roikkuvat siististi kokojärjestyksessä kynätelineenä käyttämäni kukkaruukun reunalla ja jaksan unettomina öinä laittaa vinyylejäni uusiin järjestyksiin kaappiin(eikä kenelläkään tietenkään ole mitään asiaa levykaapilleni, vedin juuri kauheat kilarit kun Laps oli käynyt kuuntelemassa ja laittanut vahingossa kaksi levyä vääriin kansiin).
Kyl se siitä, kuten Lumikin sanoo.
-minh-
Kyl se siit. Tiedän, mutta kiitokset silti sen sanomisesta. Välillä tarvitsee nimenomaan jonkun muun sanomaan sen.
Post a Comment