Kaksi viikkoa sankarina

Tuesday, July 15, 2008

Olen tänään oman elämäni päivänsankari (täytän kaksi viikkoa) ja aion juhlia sitä kuuntelemalla Sir Elwoodia ja lopettamalla yhden hyvän kirjan (Rushdien Saatanalliset säkeet) ja aloittamalla toivottavasti toisen (James Joycen Odysseus). Noista ensimmäisen olen lukenut tasaisin välein viimeisen 10v aikana laiturilukemistona (koska en ikinä onnistu muistamaan miten se loppuu), toista ei vain ole koskaan sattunut käteen ennen kuin naapurini kehui ja lainasi hyllystään.

Lopetin reflajuomisen ja voin siis juhlia sankaruuttani tänään sekä selvinpäin että ilman darraa. Toissailtana tämä parin viikon tissutusputki saikin arvoisensa päätöksen kompuroidessani seiniä pitkin hirveän ryyppyremmin kanssa nurtsilta pois yhden kirkuvan ämmän soitettua kytille kun ei tykännyt toisesta remmiläisestä. Pitänee hiukan rajoittaa tätä naapurisopuilua, tai meno muuttuu taas samanlaiseksi kuin edellisessä asuinpaikassa - joku ramppaa jatkuvasti ovella ja joka päivä pitäis istua pihalla flänässä rehaamassa ja sovittelemassa ja jauhamassa paskaa ja tulee sotketuksi kaikenmaailman seläntakanapuukotuskiistoihin joista ei haluaisi kuullakaan.

Olen päissäni luvannut ottaa kissan hoitoon tänne rottien sekaan, mutta olen myös vahvistanut lupauksen melkein yhtä päissäni toisena iltana. Eli saan siis kesäkissan hetkeksi, onneksi on tilava kolmio joten pidän elukat eri huoneissa.

Söin eilen ensimmäistä kertaa koko aikana kunnolla, ehkä toista kertaa lämmintä ruokaa. Viikko meni nestepaastolla, pömppömaha ja jenkkakahvanalut alkaa olla historiaa ja kroppa on muutenkin tasaisesti timmimpi. Vieroituskausina on tippunut perinteisesti se 5-8kg, eli ei musta paljoakaan jää jäljelle. Onneksi rakastan hyvää ruokaa ja syömistä, kermaa, juustoa ja voita, joten äkkiä se analaihuus sitten häviääkin.

Elämä on siis kääntynyt ainakin toistaiseksi voiton puolelle - söin eilen, jaksan taas sekä lukea että kirjoittaa ja eilen jaksoin jopa katsoa Jeevesiä telkkarista. Otan tästä hyödyn irti ilon sijaan ja yritän siivota viimeiset kaksi huonetta lattianpesuja myöten. Kokemuksesta varaudun siihen, että hyvän vaiheen jälkeen saattaa tipahtaa korkealta ja kovaa, mutta toistaiseksi nautiskelen täysillä puhtaan pyykin tuoksusta (pesen peitotkin ja about kaiken mitä täällä on), joka on ehkä yksi upeimpia asioita neljän seinän sisällä koettavista seksin jälkeen. Se on kuin lattioiden pesu ja tiskaaminen - kaikista jää hyvä, raikas tuoksu ja näkee kaiken kättensä jäljen.

Olen myös löytänyt itsestäni sen tason itsekuria mistä ennen vain haaveilin - huomasin, että vaikka joutuisi lepäämään siivotessa 10min välein, niin touhuaminen helpottaa psyykeä ja saa nukuttua illallakin paremmin, joten pakotan itteni vaikka itkusiivoamaan niin kauan kuin kroppa kestää ja levon jälkeen taas uudestaan. Siivoaminen on hyvä vaihtoehto, hyötytouhua ja se ei koskaan lopu.

Epäjärjestysoireyhtymä

Thursday, July 10, 2008

Kymmenen päivää ja olo on melkein normaali unettomuutta, vatsaa ja väsymystä lukuunottamatta. Lähden taas kerran viemään osastolle tupakkaa ja rahaa ja muuten keskityn siivoamiseen. Yhen porukat tulevat kuulemma käymään sen päästessä ulos, joten aion pitää huolen siitä että läävä ja minä ollaan esittelykelpoisia viimeisen päälle. Muutama päivä sitten tärinöissäni päätin että tärinässä menee energia hukkaan ja pakottauduin maaniseen siivoamiseen muutamaksi tunniksi: "Perkeleenperkele, koko maailman tärkein lika on juuri tuossa muovimatossa, menen vaikka jojoon ellen saa sitä pois, vittu hinkkaanhinkkaan maailman tappiin selkä hiessä kunnes se lähtee."

Lakaisin, imuroin ja pesin lattioita, vein roskikset, asettelin puhtaat matot kiihkeän symmetrisesti pöydänjalkojen alle ja arvioin siirrellylle pöydälle esteettiseltä kannalta juuri oikeanlaisen etäisyyden seinästä ja verhoista. Kasasin tiskit kauniiseen, tuoksuvaan ja vaahtoavaan kiehuvaan kasaan, mistä löysin ne viime yönä valvoessani ja tajusin että koko kämpässä haisee mätä tiski. Epätodelliset reflat, kun löytää itsensä viideltä aamulla tiskaamassa ja keittämässä astioita puhtaiksi ja harmittelee vain, ettei voi vielä imuroida olkkaria ettei naapurin laps herää.

Oon päättänyt antaa monien kaoottisten vuosien jälkeen taas vallan sille minälleni, joka lajitteli lapsena Aku Ankan 150 taskaria tiukasti numerojärjestykseen (ja menetti täysin hermonsa jos joku laittoi taskarin väärään kohtaan) ja kasetit aakkosjärjestykseen, ja jota jotkut ovat sanoneet ystävällisesti perfektionismiksi, toiset aspergeriksi tai Minimal Brain Dysfunctioniksi. Tänään aion tyhjentää vaatekomeron ja järjestää molempien vaatteet asianmukaisiin pinoihin lajiteltuina, organisoida kirjahyllyn oikein nykyisen hermojaraastavan kaaoksen sijaan kauno- ja tietokirjallisuuteen ja tyylilajeittain ja aakkos- tai kokojärjestykseen. Sitten asettelen keittiön keittokirjat nätisti, tarkistan bambutablettien olevan täsmälleen suorassa ja lajittelen lääkekaapin sisällön käyttötarkoitusten ja -tiheyden mukaan joko ylä- tai alahyllyille ja joko etualalle tai taakse.

Tämän sysäyksenä on olohuoneen pyöreällä ja matalalla pöydällä oleva pyöreä ja matala kynttilänjalka, jossa on pyöreä ja matala kynttilä. En pysty ikinä hahmottamaan, onko kynttilänjalka oikeasti juuri keskellä pyöreää pöytää vai ei, ja koko ajan silmäkulmasta koneella istuessa vilkkuva epäkohta taisi juuri tulla ratkeamispisteeseen. Tänään kiipeän vielä pöydälle, että hahmotan keskipisteen paikan kunnolla.

Onneksi opin jo kauankauan sitten, etten hermostu siitä jos joku sotkee tarkoinharkitun järjestykseni huolimattomuuttaan. Saanpahan pientä touhuamista siivoamisen yhteydessä ja pieni kaaos on aina hyvästä. Vielä kun tämän saisi ulotettua siivoamiseen ja siisteyteen, niin hyvä - mutta minun pieni mieleni on tyytyväinen jos cd-levyt ovat aakkosjärjestyksessä, vaikka cd-telineen luokse pääsemiseen tarvittaisiin kumisaappaita.

Maailmanrauhaa ja kaupunkiluontoa

Monday, May 26, 2008

Retkahdin viikko sitten, kun pää alkoi hajota ja kulman verran vaihtokelpoisia huuhaanappeja löytyi lojumasta lääkekaapista. Notkuyön jälkeen kuurasin kämppää kaks päivää maanisesti hullun lailla, kun energiaa vain löytyi yhtäkkiä luonnottoman paljon. Pesin ammeen kahteen kertaan (myrkky vaalensi likaraitoja muttei poistanut), kuurasin ammeen ympärystän, kylppärin seinät, lavuaarin, pesin peilin, pöntön ja pöntön jalan taakse pesiytyvät pölyt ja siirryin antamaan samaa kemikaalikäsittelyä muille huoneille ja rullautin pyykkikonettakin tunnista toiseen.

Parin päivän raatamisen jälkeen lopputuloksena oli kolme säihkyvän puhdasta huonetta, kymmenkunta puhdasta koneellista pyykkiä, pinttynyt (tai sitten kuviteltu) ikuinen rotanpissan hailahdus, melkein yhtä pinttynyt puhdistusaineen katku jota yritin peittää sitrusilmanraikastimella (hankittu aikana jolloin vielä poltettiin sisällä), muutama tyhjä dorkakuori, rommipullo ja punkku, jota en muista juoneeni. Yks tuli jossain vaiheessa ulos katkolta, dorkailtiin turhankin antaumuksella ja seuraavana aamuna muistan hämärästi heränneeni tappodarraan filmi kohtalaisen poikki.

Yks jatko samaa tahtia vielä seuraavankin päivän ja sain tietysti viattomana darran mentyä ohi aihetta nalkuttaa siitä, miten herra käy katkolla, tulee ulos ja jatkaa samaa rataa ja on joka kerta nopeammin samassa juoppohulluuskunnossa kuin ennen 2kk putken jälkeen. Täysin puun takaa sille tarjottiin yhtäkkiä töitä, joten potkin sen aamunsarasteessa sängystä duuniin. Ilman sitä duunia se olis varmaan jo taas katkolla kriisissä tai intervallissa, mutta nyt putken sai lyötyä alkuunsa poikki ja menossa on ties miten mones päivä selvinpäin. Tukevana vaimokkeena kannustan toki selvinpäin olossa juomalla siitä päivän toisesta ja viimeisestä bissestä pohjat ja lupailemalla kuntosalikorttia, jos se auttaa sitä pysymään iltoja selvinpäin.

Ollaan alettu käydä kävelemässä silloin kun koti-illat selvinpäin alkaa levotuttaa liikaa. Lähilähiöt ja metsiköt ja siirtolapuutarhat on pikkuhiljaa kävelty läpi, joku ilta kiivettiin Jätemäelle (asuin joskus Maltsussa mutten ikinä päässyt Jätemäelle asti), Yks muisteli ohikulkiessaan, miten kiipeili tuon rakennuksen katolla hakemassa natikoita ja montako fillarinlukkoa se aikanaan paloitteli siinä ja siinä metsikössä, mä muistelen joskus vva-aikoinani bunkanneeni siellä ja siellä kivassa autiotalossa. Kartoitetaan paikkoja, jotka on riittävän ökyporvarillisia, ettei niiltä varastelu edes aiheuttaisi muuta kuin vahingoniloa (kellä on muka varaa rakennuttaa jotain selvästi 2-3 millin omakotitaloa ja ostaa siihen pihalle viis uutta autoa mutta ei hankkia varkausvakuutusta...) Parisuhdehan lähentyy toki tällaisilla reissuilla entisestään.

Käytiin Maailma kylässä -festareilla ahistumassa liian tiiviiseen väkijoukkoon, katsomassa, miten takkuhipit healingstone-meditoi maailmanrauhaa Myanmariin ja käyttämässä viimeset eurot perushyvään etnosafkaan, jonka alkuperää en muista, kiisteltiin, milloin Maltsun tunnelin seinät taas uudelleenmaalattiinkaan, muisteltiin kaiholla niitä vanhoja rähjääntyneitä piissejä ja eksyttiin vantaalaiseen luontopolkupöpelikköön.

Lähiajoille ollaan suunniteltu alkukuun rahavaiheen illallista perinteisesti Cantina Westissä, Tarvaspäätä ja Munkkiniemeä, minigolfratojen kiertämistä (Eiran rannan vanha lähiratani, mistä voi samalla poiketa pizzalla Albertin kulmassa, Pähkinärinne, kun ei olla koskaan käyty Lammaslammella, ja ehkä Sibbepuisto, kun se on kuulemma ratana parempi kuin muut niinkun sillä ois minigolfissa jotain väliä), rehumetsän etsimistä (jos sopivaa ei löydy ennen kun nokkoset härskiintyy, niin hyvällä mäihällä edes mustikka- tai sienimetsää) ja uusien fillareiden hankintaa. Yks oli unohtanut mun fillarin asemalle mennessään katkolle ja kun löysin sen, niin viereisestä puuttui etupyörä ja mun sotkimesta satula. On vaan mautonta syyhkiä fillarinosia ihan kiusanteon kannalta, kun kuitenkin parinsadan metrin säteeltä taatusti aina löytyis kokonainen ja parempi fillari sivuleikkurin napsautuksella. Vitun teinit.

Vaikka maaseudun arkojen pikkupetojen ja karhujen keskellä kasvaneelle kaupunkipusikot onkin lähinnä söpöä eläintarhaa, kun kurret kiipeilee jalkojen päällä ja jäniinit pystyis juoksemaan kiinni, niin joku raja luonnosta vieraantumisellakin pitää olla. Vielä muutama vuos sitten sosiaalisempana olisin varmaan käynyt pitämässä tiukan puhuttelun lasten läsnäollessa tantalle, joka toissapäivänä opetti pikkupentuja heittelemään pullanmuruja isosta pussista LOKEILLE. Nyt en jaksanut kun se olis kuitenkin heittänyt niiden pullanmurujen mukana lokit naamalle, mutta en vaan voi ymmärtää. Samat kurttunaamatantat sitten lähettelee Sataseen tekstareita, joissa vaaditaan suojaverkkoja kauppatorille kun lokit nappaa lihikset kädestä ja tiukempaa politiikkaa kaupungin lautakunnilta tavallisen kansalaisen suojaksi. Kun rajahan sitä pitää olla lokkeilullakin.

Jotain kaupunkiluonnosta puuttuu melkein kokonaan, ja se on ehkä maailman söpöimpiä ääniä ja näkyjä: tuhisevat siilit. Äiti kävi 20v sitten kiskomassa kädestä takapihalle, ja sitten kyhjötettiin yhdessä auringonlaskussa marjapensaiden alla katsomassa parittelevia palleroita ja olin liian pieni tietämään, että siilejä näkee usein missä tahansa, mutta tuhinaa paljon harvemmin.

Yhen duuni loppuu pian, mutta rahaa ei oo tiedossa reiluun viikkoon. Jääkaapissa on vanheneva tölkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja ja muita jäänteitä rahakkaammista ajoista. Maito on lopussa, pasta on lopussa, tyhjät pullotkin alkaa olla lopussa ja tilillä on 11 senttiä. Ei huvittaisi yhtään lainata rahaa viikoksi, mutta kai se on pakko, kun täällä ei saa edes dyykattua. Nukkumisesta ei tule mitään - viimeset 3-4 yötä oon ensin koittanu tuntikausia nukahtaa ja sen jälkeen nähnyt painajaisia, ja herään aina aamuyöstä pari litraa hionneena. Toissa yönä olin jumissa rintamalinjojen välissä jossain Kaukasuksen konfliktialueilla, viime yönä odotin keskiöistä uhraamista Afrikassa ja koitin karata piiloutumalla viidakkoon.

Ehkä tämä menee pikkuhiljaa kuitenkin ohi, vaikka univelka alkaakin painaa. Kävelemisestä ja kiipeilystä johtuviin lihaskipuihin pätee "sillä se lähtee millä on tullu", ja unettomuusahdistukseen "sitä saa mitä tilaa". Näitä kahta ei vaan auta sotkea keskenään.

Ammeenpesuahdistus

Saturday, May 17, 2008

Heräsin viime yönä taas vatsakramppeihin, pitkästä aikaa näin pahasti. Harva asia on yhtä epämiellyttävää kuin harhaileminen pitkin kämppää leptizombina käytännössä umpiunessa, ja aina jos koittaa pysähtyä tai päästä pitkälleen niin krampit pahenee. On alkanut tuntua että Seroquelien kanssa ei herää yöllä kramppaamaan, joten pitää koittaa vaihtaa niihin joksikin aikaa.

Kävin visiitillä katkolla viemässä tavaraa ja pyörähdin sen jälkeen pikasesti Alkon kautta. Päätin viime yönä pitää aina piilossa jossain kaapin pohjalla jonkun verran kirkkaita, koska parin paukun saa yleensä nukuttua jos mikään muu ei auta. Joillekin minkä tahansa (suklaan, alkoholin, karkkipussin...) jemmaaminen on täys mahdottomuus, mulla ongelmana on yleensä se että ne löytää vasta vuoden pari vanhenemisen jälkeen.

Yritän lukea, mutten jaksanut tänäänkään mennä kirjastoon vaikka pääsykoekirjatkin olisi pitänyt selvittää jo viikkoja sitten. Päätin joskus pienenä, että sitten Isona kun on Oma Perhe, niin kotona pitää olla oikea hyvien kirjojen ja klassikoiden pienoiskirjasto ja aloin kiertää vähillä rahoillani divareita. Keskittymiskyky on aika nollassa, joten käyn ties miten monetta kertaa läpi Monte Criston kreiviä (yksi ehdottomia lempparikirjojani ala-asteella) ja Troyat'n Dostojevskin elämäkertaa. Kirjat on muuten kivoja omistaa, mutta kirjahyllyt loppuu aina kesken ja muuttaessa painolasti tappaa joko oman tai jonkun toisen selän.

Kävin sittarissa. Kammoan isoja kauppoja, joissa ensin saa kävellä jalkansa kipeiksi ja löydettyään lopulta oikean suunnan eksyy puhdistusaineosastolle, jossa on 500 muuta puhdistustuotetta muttei tavallista mäntysuopaa. Isojen markettien sisäänkäynneillä pitäis olla osastokartat: ellen olisi tapellut piilareiden kanssa ennen lähtöä harhailisin puolisokeana siellä vieläkin.

Mulla on selvästi vielä paljon opettelemista kotitalousjutuista. Kylpyammeessa on edellisten asukkaiden jäljiltä ollut raitoja, jotka ei lähde liottamalla ja hankaamalla, mutta sitkeät huhut väittää että sellaisten pitäisi lähteä kunnollisilla puhdistusaineilla, joihin mun yleispesuaine mäntysuopa ei ilmeisesti kuulu. Valikoin hyllyistä tappavimman näköiset myrkyt ja koitan aktivoitua hankaamaan ammetta. Jostain syystä uusissa ostoksissa on aina joku mystinen viehätys, oli ne sitten vaatteita tai vessanpesuaineita. Sellaisia on aina kivempi käyttää ensimmäistä kertaa.

Nyt vaan jo melkein vituttaa, että tuli ostettua. Nyt ei ole enää mitään tekosyytä olla tehopesemättä kylppäriä, ja kaiken lisäksi noilla puhdistuisi vielä uunikin. Onneksi unohdin edes pyykinpesuaineen.

Aivolama

Tuesday, April 08, 2008

Tänään ois pakko siivota. Juon loput kaljat pois ja koitan touhuta edes sen puoli tuntia, niin tämäkin läävä olis jo melkein vieraskelposessa kunnossa. Onneks olin viimeks niin hukassa kun kaverit kävi käymässä etten kunnolla edes tajunnut että toinen niistä siivosi keittiön. Ne on tulossa kai taas tällä viikolla, lupasi käydä kaupassa ellen ite pysty jne. ja muuten psyykkaamaan. Ellei niillä sitten oo sitä puolen millin murua jota ne tyrkyttää hätävaraks.

Lasinsirut on edelleen pitkin lattioita enkä oo jaksanut koota tavaraa roskiksiin tai tölkkejä kasaan. Kaikkialla on tavaraa lattioilla ja pyykkiäkin pitäs pestä. Huomenna en jaksa enää kuitenkaan.

Aivokuolema. Ei jaksa ajatella paljon muuta kuin että miten ensi yönä mahtaa saada nukuttua tai sitä, miten monta päivää on jäljellä. Uupumus ja aivolama käy voimille.

Kuukauden kiirastuli

Friday, January 11, 2008

Tiskasin. Pesin hellan, pistin valkopyykin pyörimään, pyyhin pöydät, imuroin kosmeettisesti keittiötä, suihkuttelin ilmanraikastinta eri huoneisiin ja hankasin lavuaariposliinit hohtaviksi. Keräsin värkkiviittaukset ja putsilaput lattioilta ja pakkasin roskikset huolellisesti läpinäkymättömiin muovipusseihin. Viikkasin pyykit kuivaustelineestä lajikoidusti kaappeihin. Vaihdoin vieraslakanat. Lähetin Yhen sysipimeille myrskyisille kaduille hankkimaan Vinkistä päivittäisen leipänsä.

On siis vieraita tulossa, ja huomenna pitää lähteä julkisesti olemaan sosiaalinen koko päiväksi. Läävä on lisäksi pidettävä siistinä melkein viikko, kun Yhen mutsi tulee hakemaan siltä säästöpamit vieroituskausijemmaan.

Ulkona on sellainen ilma, että on kerrankin tyytyväinen nuppikatarrista, ettei ole kasannut itelleen pakottavia syitä lähteä ulos.