Monday, May 26, 2008
Retkahdin viikko sitten, kun pää alkoi hajota ja kulman verran vaihtokelpoisia huuhaanappeja löytyi lojumasta lääkekaapista. Notkuyön jälkeen kuurasin kämppää kaks päivää maanisesti hullun lailla, kun energiaa vain löytyi yhtäkkiä luonnottoman paljon. Pesin ammeen kahteen kertaan (myrkky vaalensi likaraitoja muttei poistanut), kuurasin ammeen ympärystän, kylppärin seinät, lavuaarin, pesin peilin, pöntön ja pöntön jalan taakse pesiytyvät pölyt ja siirryin antamaan samaa kemikaalikäsittelyä muille huoneille ja rullautin pyykkikonettakin tunnista toiseen.
Parin päivän raatamisen jälkeen lopputuloksena oli kolme säihkyvän puhdasta huonetta, kymmenkunta puhdasta koneellista pyykkiä, pinttynyt (tai sitten kuviteltu) ikuinen rotanpissan hailahdus, melkein yhtä pinttynyt puhdistusaineen katku jota yritin peittää sitrusilmanraikastimella (hankittu aikana jolloin vielä poltettiin sisällä), muutama tyhjä dorkakuori, rommipullo ja punkku, jota en muista juoneeni. Yks tuli jossain vaiheessa ulos katkolta, dorkailtiin turhankin antaumuksella ja seuraavana aamuna muistan hämärästi heränneeni tappodarraan filmi kohtalaisen poikki.
Yks jatko samaa tahtia vielä seuraavankin päivän ja sain tietysti viattomana darran mentyä ohi aihetta nalkuttaa siitä, miten herra käy katkolla, tulee ulos ja jatkaa samaa rataa ja on joka kerta nopeammin samassa juoppohulluuskunnossa kuin ennen 2kk putken jälkeen. Täysin puun takaa sille tarjottiin yhtäkkiä töitä, joten potkin sen aamunsarasteessa sängystä duuniin. Ilman sitä duunia se olis varmaan jo taas katkolla kriisissä tai intervallissa, mutta nyt putken sai lyötyä alkuunsa poikki ja menossa on ties miten mones päivä selvinpäin. Tukevana vaimokkeena kannustan toki selvinpäin olossa juomalla siitä päivän toisesta ja viimeisestä bissestä pohjat ja lupailemalla kuntosalikorttia, jos se auttaa sitä pysymään iltoja selvinpäin.
Ollaan alettu käydä kävelemässä silloin kun koti-illat selvinpäin alkaa levotuttaa liikaa. Lähilähiöt ja metsiköt ja siirtolapuutarhat on pikkuhiljaa kävelty läpi, joku ilta kiivettiin Jätemäelle (asuin joskus Maltsussa mutten ikinä päässyt Jätemäelle asti), Yks muisteli ohikulkiessaan, miten kiipeili tuon rakennuksen katolla hakemassa natikoita ja montako fillarinlukkoa se aikanaan paloitteli siinä ja siinä metsikössä, mä muistelen joskus vva-aikoinani bunkanneeni siellä ja siellä kivassa autiotalossa. Kartoitetaan paikkoja, jotka on riittävän ökyporvarillisia, ettei niiltä varastelu edes aiheuttaisi muuta kuin vahingoniloa (kellä on muka varaa rakennuttaa jotain selvästi 2-3 millin omakotitaloa ja ostaa siihen pihalle viis uutta autoa mutta ei hankkia varkausvakuutusta...) Parisuhdehan lähentyy toki tällaisilla reissuilla entisestään.
Käytiin Maailma kylässä -festareilla ahistumassa liian tiiviiseen väkijoukkoon, katsomassa, miten takkuhipit healingstone-meditoi maailmanrauhaa Myanmariin ja käyttämässä viimeset eurot perushyvään etnosafkaan, jonka alkuperää en muista, kiisteltiin, milloin Maltsun tunnelin seinät taas uudelleenmaalattiinkaan, muisteltiin kaiholla niitä vanhoja rähjääntyneitä piissejä ja eksyttiin vantaalaiseen luontopolkupöpelikköön.
Lähiajoille ollaan suunniteltu alkukuun rahavaiheen illallista perinteisesti Cantina Westissä, Tarvaspäätä ja Munkkiniemeä, minigolfratojen kiertämistä (Eiran rannan vanha lähiratani, mistä voi samalla poiketa pizzalla Albertin kulmassa, Pähkinärinne, kun ei olla koskaan käyty Lammaslammella, ja ehkä Sibbepuisto, kun se on kuulemma ratana parempi kuin muut niinkun sillä ois minigolfissa jotain väliä), rehumetsän etsimistä (jos sopivaa ei löydy ennen kun nokkoset härskiintyy, niin hyvällä mäihällä edes mustikka- tai sienimetsää) ja uusien fillareiden hankintaa. Yks oli unohtanut mun fillarin asemalle mennessään katkolle ja kun löysin sen, niin viereisestä puuttui etupyörä ja mun sotkimesta satula. On vaan mautonta syyhkiä fillarinosia ihan kiusanteon kannalta, kun kuitenkin parinsadan metrin säteeltä taatusti aina löytyis kokonainen ja parempi fillari sivuleikkurin napsautuksella. Vitun teinit.
Vaikka maaseudun arkojen pikkupetojen ja karhujen keskellä kasvaneelle kaupunkipusikot onkin lähinnä söpöä eläintarhaa, kun kurret kiipeilee jalkojen päällä ja jäniinit pystyis juoksemaan kiinni, niin joku raja luonnosta vieraantumisellakin pitää olla. Vielä muutama vuos sitten sosiaalisempana olisin varmaan käynyt pitämässä tiukan puhuttelun lasten läsnäollessa tantalle, joka toissapäivänä opetti pikkupentuja heittelemään pullanmuruja isosta pussista LOKEILLE. Nyt en jaksanut kun se olis kuitenkin heittänyt niiden pullanmurujen mukana lokit naamalle, mutta en vaan voi ymmärtää. Samat kurttunaamatantat sitten lähettelee Sataseen tekstareita, joissa vaaditaan suojaverkkoja kauppatorille kun lokit nappaa lihikset kädestä ja tiukempaa politiikkaa kaupungin lautakunnilta tavallisen kansalaisen suojaksi. Kun rajahan sitä pitää olla lokkeilullakin.
Jotain kaupunkiluonnosta puuttuu melkein kokonaan, ja se on ehkä maailman söpöimpiä ääniä ja näkyjä: tuhisevat siilit. Äiti kävi 20v sitten kiskomassa kädestä takapihalle, ja sitten kyhjötettiin yhdessä auringonlaskussa marjapensaiden alla katsomassa parittelevia palleroita ja olin liian pieni tietämään, että siilejä näkee usein missä tahansa, mutta tuhinaa paljon harvemmin.
Yhen duuni loppuu pian, mutta rahaa ei oo tiedossa reiluun viikkoon. Jääkaapissa on vanheneva tölkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja ja muita jäänteitä rahakkaammista ajoista. Maito on lopussa, pasta on lopussa, tyhjät pullotkin alkaa olla lopussa ja tilillä on 11 senttiä. Ei huvittaisi yhtään lainata rahaa viikoksi, mutta kai se on pakko, kun täällä ei saa edes dyykattua. Nukkumisesta ei tule mitään - viimeset 3-4 yötä oon ensin koittanu tuntikausia nukahtaa ja sen jälkeen nähnyt painajaisia, ja herään aina aamuyöstä pari litraa hionneena. Toissa yönä olin jumissa rintamalinjojen välissä jossain Kaukasuksen konfliktialueilla, viime yönä odotin keskiöistä uhraamista Afrikassa ja koitin karata piiloutumalla viidakkoon.
Ehkä tämä menee pikkuhiljaa kuitenkin ohi, vaikka univelka alkaakin painaa. Kävelemisestä ja kiipeilystä johtuviin lihaskipuihin pätee "sillä se lähtee millä on tullu", ja unettomuusahdistukseen "sitä saa mitä tilaa". Näitä kahta ei vaan auta sotkea keskenään.
0 kommenttia:
Post a Comment