Friday, May 16, 2008
Kuudes viikko menossa, ja aivastelu ja unettomuus vaan jatkuu. Onneks olen yksin kotona, tai tiuskisin ja kiukuttelisin jatkuvasti. Itelleen kiukutteluun kuitenkin väsyy aika nopeesti.
Olin muutaman päivän reissussa aurinkoisissa maisemissa uudelleenopettelemassa sosiaalisuuden alkeita heikohkolla menestyksellä. Kotiinpalatessa Yks oli päissään, bussit kusi, satoi, kämpässä haisi pahalta ja kahvipannu oli hajalla. Edelleenkin vaan sataa, kämpässä haisee rotankusi ja kahvipannu on hajalla, mutta Yks sentään on joukosta pois.
Yks oli ilmeisesti saanut viime viikolla dorkaillessaan Vinkissä käynnistä hyvän tekosyyn käydä Alko-ostarilla ja unohtanut koko reissun sen jälkeen kokonaan. Ihmetteli kovasti mistä oli kyse, kun muutama päivä sitten tuli viesti että se otetaan sisälle katkolle seuraavana aamuna. Pakkasi kuitenkin kiltisti ja varautui pariin viikkoon. Pitää käydä lähipäivinä vierailulla, vaikka se varmaan tuleekin ens viikolla ulos. Puhuttiin alustavasti, että lähdetään samantien reissuun katsomaan Stalinin ajan neuvostotaiteen näyttelyä Turkuun, mutta katsoo sitten.
Pitäs varmaan olla itsekin nollatoleranssilla, mutta illat on vaikeimpia ja alan heitellä kohta puhelimia seinään etten ala soitella - niiden parin snadin relapsin kuuden viikon sisällä on pakko jo riittää. Dokaaminen auttais, mutta hippanen tissuttelu on jatkunut mullakin huomaamatta jo niin kauan, etten ota sitä riskiä että toisen ulostullessa mä oon se joka ekana ehdottaa paria iltabisseä. Nyt myönsin itelleni muutaman siiderin, jos ne auttas nukkumaan.
Muutama päivä mennyt taas niin usvassa ettei mitään rajaa. Yhden päivän nukkumisen vielä ymmärtää reissun jälkeen, mutta koko viikko alkaa olla jo vähän liikaa...
0 kommenttia:
Post a Comment