Saturday, July 26, 2008
Unettomuutta, hikoilua ja aivastelua. Eri vaiheissa refloja tulee eri määrä peräkkäisiä aivastuksia; ekat pari viikkoa kolmen sarjoissa, nyt enää kahden. Aivastusten perusteella kuittailusta on tullut lähinnä vitsi: "ai sä oot nyt tuossa vaiheessa".
Ylenmääräinen syöminen loppui eilen, kun jouduin puoliväkiste syömään lautasellisen makaronilaatikkoa. Nyt on tosin darra, joten teen simppelisti krapulamätöksi juustopastaa paljolla suolalla ja valkosipulilla. Olispa grilli lähellä, voisin maksaa viimeset rahani parista grillipurilaisesta paljoilla kastikkeilla ja nähdä vaikka sitten loppuviikon nälkää.
Piikkihimo alkaa iskeä. Näen unia nauloista ja rätkimisen ihanista endorfiineista. Muuta ei sitten erityisesti teekään mieli, ei tekkeniä eikä paljon muutakaan - ilman niitä voisin elää loppuikäni, mutta miten ihmeessä kestän ilman neulotusta. Argh. Että voi ihminen olla säälittävä.
2 kommenttia:
Kauanko sulla on nyt menny? Se aivastelu on tosi tuskallista, pahimmassa vaiheessa tulee niitä kahdenkymmenen sarjoja ja pää räjähtää joka aivastuksella. Mutta silloin ainakin tietää, että se kama poistuu tehokaasti elimistöstä, jos se hyt yhtään lohduttaa O_o
-minh-
Kahdenkymmenen? No jessus. En taida olla aivastelevaa tyyppiä kun selviän pahimmillaan neljällä.
Neljä viikkoa koossa, ja kevään about 5 viikon tauko ei ilmeisesti mennyt hukkaan kun alkaa olla terveenä.
Post a Comment