Monday, October 13, 2008
Päivät on raskaita. Yks puhuu jurrisessa itkumasiksessaan kuolemasta soiteltuaan ensin raivoisasti ja turhaan ympäri kaupunkia bentsojen perään. Itselläkään ei itku ole kaukana, ja vaikka tunnen syvää empatiaa sen masennusta kohtaan, kun tiedän monia niistä tunteista ihan kokemuksesta, niin ei musta ole kuuntelemaan jurrista vuodatusta 10h päivässä ja jatkuvalla toistolla. Voisin tuntea itseni pahaksi ja huonoksi ja välinpitämättömäksi koska en jaksa, mutta onneksi järki sanoo etten minä voi toisen taakkaa kantaa. Enkä todellakaan edes yritä niin kauan kuin tuo nuppijumiinasap-meno jatkuu.
Ankkurit ylös, ohoi ja hoi!
Merellä moni huonosti voi -
mutta minäpä partaan äärelle hyökkään,
kumarrun syvään ja aalloille yökkään.
Keinosta tästä on mainio tulos:
hetkessä tauti on minusta ulos.
Tänään siis kärsin krapulaa. Eilisillasta on hämärä muistikuva, mutta muistan, että toisella puolella maata sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti majaileva sisarukseni pöllähti täysin yllättäen ovikellon taa just, kun parin dorkan lisäksi oli kumottu kohtuullisen monta keppanaa. Yritin häärätä värkit piiloon mutta eihän siitä mitään tullut, mutta ehkäpä se on aikakin jo perheenkin saada tukea ties mille kauhuaavistuksille mitä niillä on saattanut viime vuosina olla.
Hyviäkin hetkiä on ollut. Töissä oli hyvä päivä (ihq työkaverini poti myös ja toi hedelmämehuja kuivalle kurkulle) ja kotona Yks teki ihan mahtavaa safkaa. Lisäksi huomasin ihan ite, että sarjaamme yllättäviä sekoituksia voi lisätä kaupan valmisherkkusienisalaatin ja kermaisen lohikastikkeen. Ei uskoisi, mutta toimivat ihan älyhyvin yhteen.
Päivän paras hetki ja suuren rakkauteni elvyttäjä oli se, että Yks toi mulle synttärilahjan, vaikkakin melkein puoli vuotta myöhässä (tai ehkä yli puoli vuotta etukäteen, en tajunnut kysyä). Se mussukka oli ollut dyykkaamassa UFFin pömpelillä ja poiminut mulle, ikuiselle vilukissalle, jotain mitä olen halunnut jo vuosikausia:
Nyt on sitten nuokin jonkun hyväntahtoisen maailmanparantajan köyhien hyväksi lahjoittamat Tassut varastettu pois kehitysmaiden nälkäisten lasten lautasilta... Hahaa! Mun tassut! MUNMUNMUN!
Uppo-Nallen naama oli mietinnästä soikea:
miksi on toinen tassu vasen
ja toinen taas on oikea?
Sitten se ratkaisun keksi
ja tuli iloiseksi.
Epäilystä asiasta eipä enää kellään:
oikealla tassulla tervehditään,
mutta vasemmalla hyvästellään.
Höö. Koska kuvien lisäily tänne on niin helppoa, niin jotten sortuisi ruikuttamaan oheistan tähän päivän kuva-arvoituksen. Toiset ei vaan sit osaa olla kiitollisia kun niitä koittaa kuvata.
0 kommenttia:
Post a Comment