Pre-election hype

Sunday, October 26, 2008

Project Mamalla tuli vastaan ehkä yksi osuvimmista vaalianalyyseista hetkeen. Been there, done that. Paitsi siis ollut ehdokkaana itse juuri tuossa kirjoituksessa mainituista syistä.

Jostain syystä vaalihuuma tarttuu kampanjoinnin edetessä niihinkin, jotka ovat lähteneet vaatimattomasti vain pyydettäessä listantäytteeksi ajatellen, että jos nyt kaveripiiristä muutaman äänen toisi yhteisen edun eteen ja se siitä. Huuman kasvaessa irrationaalisiin mittoihin alkaa itää ajatus siitä, että "entäs jos sittenkin pääsisin läpi", yön pimeinä tunteina kenenkään huomaamatta aletaan laskeskella salaa tarvittavia äänimääriä, oman asuinalueen aikaisempia äänestystuloksia ja -prosentteja ja pohtia, kuinka helppoa ehkä olisikaan saada liikkeelle ne tarvittavat 200 henkeä. Kaksisataa, sehän on vähän, rrright?

Ehdokasflaboista (joihin ei alunpitäen pitänyt investoida lainkaan) otetaankin lisäpainos, ilmoittaudutaan päivystysvuoroihin vaalikopeille ja vaalitilaisuuksiin, pyydetään kaverinkaverilta apua vaalisivujen uusimisessa esittelykelpoiseen kuntoon juuri viikkoa ennen vaaleja ("ehtii siellä ainakin 1000 ihmistä käydä siinä ajassa") ja aletaan jo pohtia, mihin lautakuntaan ja luottamustehtävään sitten valtuustossa haluaa.

Mutta muilla ehdokkailla, jotka varautuivat tosissaan läpimenoon jo kuukausia aiemmin, onkin tosiaan ne hienommat flabat ja isommat tukiryhmät, kun huumaantunut ehdokas juoksee yksinään aamuvarhain vielä viimeisiä hissittömiä kerrostalokortteleita rämpyttämässä kämäsiä kopioflabojaan postiluukuista ja ruikuttaa muille, että hän on pettynyt ryhmän sisäiseen solidaarisuuteen, kun kaikkia muita autetaan enemmän kuin häntä, joka kokee itsensä nyt yksinäiseksi taistelijaksi. Vaalikampanja ei olekaan enää hupaisaa vaihtelua, vaan kätkettyä katkeraa taistelua muita listan ehdokkaita vastaan, jotka rikkaampina ja kokeneempina eivät jaakaan resurssejaan muille. Pre-election hype alkaa kääntyä laskuun.

Tänään onkin sitten se viimeinen päivä, kun ehdokas raahautuu kramppaavilla pohkeillaan vielä kerran kerrostalorapuista suoraan torille haistattaen pitkät vanhojen kääpien julistamalle vaalirauhalle ja epätoivoisesti yrittää taluttaa torilaidan spurguja äänestyskoppiin oikean lapun kanssa. Ehdokas miettii jo vaalivalvojaisten jättämistä väliin, kun kuitenkin kaikki ovat siellä ajamassa vain omaa etuaan, mutta menee kuitenkin ja tilaa puhdashenkisistä tavoistaan poiketen ison tuopin. Välillä hymyillään vaikka väkisin ja toivotetaan muille onnea ja halaillaan, vaikka salaa ajattelisikin olevansa oikeasti parempi kuin yksikään noista broilereista. Tuokin menee saleen läpi vaan maineikkaalla kaveripiirillään ja isoilla ryntäillä.

Ennakkoäänet julistetaan, ja toivo herää vielä. Ehdokas nostaa päänsä tuopista ja tuijottaa kiiluvin silmin ääntenlaskentaa. Ennakkoäänissä ei mennyt hyvin, mutta hänhän panostikin juuri vaalipäivän äänestäjiin. Hänen mahdollisuutensa ovat vielä hyvät. Mennäkö ympäristölautakuntaan vai nuorisolautakuntaan? Hän kyllä näyttäisi, että hänellä on kykyjä, eihän häntä nyt turhaan ehdokkaaksi pyydetty.

Ja vaalihuuma tiivistyy...

Minähän siis kävin jo äänestämässä ennakkoon. Parit vaalit olen jättänyt väliin, kerran krapulan ja kerran ulkomailla olon takia.