Vahingon katkeamaton kiertokulku

Tuesday, September 30, 2008

Meiltä varastettiin taas fillari. Yks pohti tuossa eräänä päivänä, millä saa pyörän lukkoon ostoskeskuksella käydessä, mutta vakuutin ettei sellaista romua kukaan kymmenien joukosta vie puolessa tunnissa, ainakaan jos siinä on feikkilukko hämäämässä. Niinpä niin.

Ensimmäinen kaupunkifillarini oli kaverilta saatu mainostarroitettu Jippo, jota about rakastin, vaikka etupyörä vetikin vähän vinoon. Yhen hankittua pari hienoa maasturia jemmattiin pyörät lukitulle sisäpihalle telineeseen, mutta lukkoja oli yksi liian vähän ja Jippo jäi ilman. Seuraavana aamuna oli kadonneet sekä Jippo että hupparit pyykkituvan narulta. Huppari tuli vastaan Kurvissa viikkoa myöhemmin, mutta Jippo jäi kateisiin. Jos olisin iso ja aggressiivinen, se hihoista rispaantunut huppari olisi riittänyt hyvin perusteeksi kurmottaa sisäpihahiippailijaa fillarista.

Yhtä jostain ojasta/taloyhtiötyhjennyksestä tarttunutta vanhaa punaista naistenpyörää, jossa vaihteet ei toimineet, käytin aikanaan paljonkin. Yhtenä iltana Kallioon lähtiessä etsin sitä lukitun punavuorelaisen sisäpihani telineestä ja soittelin moneen kertaan Yhelle, että josko se ois sittenkin vienyt sen niille, kellariin, unohtanut kaupalle tms. Poikkesin himassa murehtimassa kohdannutta varkautta, ja kun sitten vielä kerran kävin kaiken varalta vilkaisemassa takapihalle, niin naapurin sisäpihalla aidan takana joku heebo kantoi fillareita olallaan kadulla seisovaan pakuun. Olisin kivittänyt jos olisin ehtinyt.

Niistä parista maasturista mun pyörän Yks joku päivä unohti steissille hyvin lukittuna ja hävitti säädöissään avaimen. Sitä ei sitten koskaan kannettu kotiin sieltä. Yhen fillareita en edes laskea, koska a) en erota pyöriä toisistaan ja b) tuntuu että sillä on joka kerta eri pyörä, joka sitten siirtyy jollekulle toiselle, varastetaan uudelleen tai katoaa muuten vaan.

Tänä vuonna sain sukulaiselta lahjaksi ihan uuden pyörän, mutta muutaman lähiökuukauden sisällä siitä oli kahteen otteeseen potkittu lokasuojat paskaks ja lopulta siitä katosi satula. Hajottaminen ja osien vieminen on minusta vaan viimeisen päälle mautonta ja typerää.

Ehkä kiinnyin eniten Napapiirin mankeliporoon, jonka ketjut piti asettaa paikalleen ainakin kaksi kertaa koulumatkan aikana, jossa ketjuilla oli tapana tippua just siinä vaarallisen alamäkiristeyksen kohdalla ja joka vei kouluun kirpeinä kirkkaina pakkasaamuina. Ne aamut oli niin siistejä, kahvin jälkeen kietoutua paksuun huiviin ja etsiä hanskoja, ja ulkona sää on mitä pirtein. Poron olin ostanut naapurilta kahdella topalla Smartia, kun tingin vaijerilukon kaupan päälle. Sillä vaijerilla se pysyikin pihassa puolisen vuotta, ennen kun joku katkaisi piuhan ja vei Poron pois.

Tämä äskettäin varastettu oli ihan rehellisesti löydetty kaltoinkohdeltuna ojasta läheiseltä teollisuusalueelta. Pyörät oli vähän soikeat, tanko vähän vinossa ja kumit vähän tyhjät, mutta kyllä sillä liikkui. Nyt ei oo taas yhtään käyttökelpoista fillaria, joten on aika laittaa vahinko kiertämään.