Räytymispäivä

Friday, September 19, 2008

Hyvin minä olen taas hoidellut
Kaikki tuhmat työt
Mut raskaaksi käy tämä tällainen
Kun kiukuttelee yöt

-Rölli


Taas niitä harmaita päiviä, jolloin vituttaa katsoa ulos ikkunasta (harmaata ja sateista), käydä röökillä (hyytävä viima), kävellä kämpässä (rottaskeidaa jalkapohjissa), treenata (lihakset kipeenä eilisestä), hakea kahvia (kahvi kylmää) tai käydä jääkaapilla (laihtuakin pitäis).

Kädet on kipeinä taannosesta dorkailusta ja tromboaminen on ehkä pelastanut ne just ja just kuntoon seuraavaa käyttökertaa varten. Lihaksetkin on kipeenä, mutta ainakin teen jo tuplasarjat muutaman viikon takaiseen verrattuna ja se vähän lohduttaa, kun treenaaminenkaan ei oo enää samanlaista pakkopullaa. Enää rasvaprosentti alas keväiselle tasolle ja hapenottokyky kuntoon niin musta tulee seuraava pussycat doll.

Tänään pitäisi nähdä taas ihmisiä pitkästä aikaa, ja päätin jo etukäteen etten ota tekkeniä vaikka tarjottais. En jaksa enää olla kipeenä viikkokausia hetken nuokkuilun takia. Kaikki mistä ei kipeydy kelpaa vielä toistaseks.

Maikkari näytti pari iltaa sitten 45 minuutissa gorekuvia amputaatioraajoista. Kuvien alkuperää ei tosin muistaakseni kerrottu ja haastateltavakin oli vähän oudosti valittu jutun aiheeseen (lääkkeiden väärinkäytöstä johtuvat amputaatiot) nähden, mutta olipahan lieveilmiömässäilyä ei-niin-huonosti valitulla aiheella. Kyllähän sormipuolia riittää. Tutulla kävi talvella mäihä ettei jalasta lähtenyt sen isompaa palasta ja toisilta on vuoden sisään lähtenyt pari sormea entistenkin lisäksi. Amputoinnit ja valtimo-osumat on loppujen lopuksi aika arkipäiväinen asia niin kauan kun ei osu omalle kohdalle, vähän niinkun douppiväkivalta. Onneksi omalla kohdalla on välttynyt ikävämmiltä lieveilmiöiltä.

Ja vielä räytymispäivän mietelause ja linkitys:

"Muut ihmiset eivät vain ymmärrä mitään. Ärsytä kaikkia esimerkiksi kertomalla, että he eivät yksinkertaisesti tiedä mitään. Älä unohda kiukutella kohdatessasi esteitä."

Irungu Wakini: Kuinka voit olla totaalinen idiootti (osa 1)
Irungu Wakini: Kuinka voit olla totaalinen idiootti (osa 2)
Irungu Wakini: Kuinka voit olla totaalinen idiootti (osa 3)

4 kommenttia:

minh said...

Mä en nähnyt sitä, mutta kuulin jotain, että netissä on taas ollut todella asiallista läppää aiheen tiimoilta, tyyliin "narkomaanin tunnistat turvonneista ja kylmistä raajoista".

Pysy vaan ilman tekkeniä, se on ihan hyvä muistaa niitä kipeilyjä, jos alkaa horjumaan. Olen ylpeä susta!
-minh-

Erroristi said...

Netistä löytyy se ohjelma plus klassinen ex-narkomaanihaastis ja vielä kolumnikin kommentteineen. Pienellä lisätutkimustyöllä tuosta olisi saanut ihan kunnon sosiaalimässyä.

Joo, ei tekkeniä. Näin eilen frendiä joka on nyt kipeillyt reilun kk, vaikka olin suht varma että se olis jo repsahtanut. Tuli aika voittajaolo jo ihan toisen puolesta. Ihan siistiä tällainen.

Anonymous said...

Mä katoin muutes kans osan tuosta ohjelmasta just kun tulin illalla sillo jumpasta ja pääsin parahiksi just niiden amputaatiokuvien pariin. Siihen loppu se kattominen sitten, ei niiden kuvien takia vaan jotenkin se dokka oli tehty niin tökerösti ja oudostikin jopa, plääh.

Hyvä ettet ottanut ja hienoa, että pystyit iloitsemaan kaverisi puolesta kans.

Onhan se selvinpäin olo siistiä, ainakin jollain tapaa, mutta mä en ole ainakaan vielä saanut kadotettua itseltäni sitä haaveilua niistä yksistä nousuista vaikka 7 kk kohta ollu putsina. Ei se iske enää niin usein, mutta iskee kuitenkin ja se ei ole himoa suoranaisesti vetämiseen vaan sitä _sen_ tunteen kaipuuta tai jotain...

Erroristi said...

Lumi, joo, jossain takaraivossa pysyy ihmevahva mielikuva niistä ekoista euforianotkuista, jotka vaan jatkui ja jatkui ja kaikki oli vaan hetken aikaa niiiin hyvin. Jos olis toivoa saada enää sellaisia tekkenillä olisin jo menossa. Minen ainakaan pääse tästä kaipuilusta eroon varmaan ikinäkoskaan. :)