Wednesday, September 03, 2008
Olen kerran viimeisen kahden viikon aikana valvonut yli puoli kymmeneen. Otan leptit joskus Frendien aikaan, alan nuokkua Simpsoneiden lopussa ja möngin nukkumaan suunnilleen heti yhdeksältä. Aamuseitsemältä kello soi, keitän kahvia ja Yhen lähdettyä hakemaan lailliset huumeensa kituutan läpi punttitreenin ihan silkalla vitutuksen voimalla, kun muistan vielä muutama vuosi sitten jaksaneeni tuplasarjat nykyiseen verrattuna. Ensi vuonna (tai sitä seuraavana, tai ehkä joskus) aion olla taas timmi ja hyväkuntoinen 50-kiloinen.
Päihteettömyys tekee levottomaksi. Ahdistus ja paikallaanpysymättömyys helpottuu vaan rääkillä jonka jälkeen paikat on kipeenä vähintään yön yli. Päivät on liian pitkiä ja viimeistään 16-17 aikaan väsyttää ja vituttaa jo sen verran, että alkaa laskea tunteja siihen että voi mennä nukkumaan. En tiedä miten pitkään tätä jaksaa, tai ehkä se alkaa helpottua jossain vaiheessa.
Alan olla lopulta ihan terve. Levähtäneet pupillit on viimeiset pari päivää jo palautuneet normaalikokoon ja palelukin helpottaa. Pariin päivään ei ole enää tarvinnut mennä ammeeseen puolikiehuvaan veteen tärisemään ja lämmittelemään. Yhdeksän viikkoa yhdellä relapsilla ja nyt voi sanoa fyysisten oireiden menneen kokonaan ohi. Kai tämäkin jonkinlaisesta virstanpylväästä jo menee, vaikka nyt vetoja vasta mieli tekeekin... Näin taas unta värkeistä ja vetämisestä.
En jaksa miettiä kirjoittamista. Ei jaksa miettiä edes päälleenpukemista, ainakaan vielä moneen tuntiin. Taas niitä päiviä jolloin kaikki ajattelu tuntuu fyysisesti raskaalta.
0 kommenttia:
Post a Comment