Inhoan valmiita blogimalleja ja sitä, etten osaa itse vääntää juuri sellaista kuin saattaisin haluta, joten vaihtelen näitä toinen toistaan rumempia valmismalleja aina tympiinnyttyäni riittävästi edelliseen. Omat html-taidot riittää juuri ja juuri linkittämiseen ja nyt pienen pähkäilyn jälkeen jopa Google Analyticsin testaamiseen - varokaa, teitä tarkkaillaan!
Olen tyytyväinen itseeni ja itse asiassa harvinaisen suuressa määrin myös muihin. Kävin moikkaamassa Mr. MTV:tä vakaalla päätöksellä, etten ota jos tarjotaan. Sen lopetettua osastokatkonsa heti alkuunsa olin häpeällisen varma sen retkahtamisesta, mutta siellä se istui sohvalla krapulassa ja kipeilemässä jo toista kuukautta. Vien sille loput Catapresanit mitä jäljelle jäi, jos ne helpottaisi edes vähän sen viimeisiä kipeilyviikkoja. Olen ylpeä siitä. Vuosia on porukalla manailtu vetämistä ja yritetty vuoronperään lopettaa, mutta aina päädytty toistemme luo vedoille kun kipeily ja valvominen on saanut riittää. Jos se piru nyt ratkeaa taas vetämään se rikkoo lapsenuskoni ihmisten kykyyn tehdä mahdotonta.
Mr. Dynastian linnareissu alkoi lupaavasti, tarina kertoo sen jääneen viikossa fakkiin kasipallojen blisauksesta sisäpuolella törkyhintaan. Sen tämänkertaiset kunnianhimoiset suunnitelmat upporikastumisesta vankeusaikana ei siis mennyt ihan putkeen ja tapansa mukaan se jäi tyypeille velkaa pantattuaan niiden irtaimen omaisuuden alkuinvestointia varten. Juuri näin.
Koska postauksessa pitää ruikuttaa jostain vähintään kerran, niin angstaan tällä kertaa kunnallisvaaleista. Ei vaaleissa sinällään mitään vikaa, monta ihmistä pätkäsesonkityöllistyy ja hankkii pieniä lisätuloja niiden varjolla (minä muun muassa), mutta ne ehdokkaat... Kunnallisvaaleissa ehdolla on joka toinen yhteiskuntaopin tunnilla viitannut lukiolainen ja valt.yo, joille kunnan tai ehkä jopa kaupungin ehdokaslistalle pääseminen tarkoittaa vähintäänkin nousujohteista poliittista uraa. Jos oma ego ei ole riittänyt ehdokastyrkyksi, niin tiedostavuuttaan voi osoittaa liittymällä sen rohkeamman kaverin Facebook-kampanjatukiryhmään ja tituleerata itseään yhteiskunnallisesti aktiiviseksi rämpyttäessään aamu-unisten kerrostaloasukkien postiluukkuja viikon kolmannellasadalla ehdokaslärpyskällä, joista luetaan hyvällä tuurilla se syksyn ensimmäinen ja vaaliaamun viimeinen.
Minun oveeni tulee heti ensimmäisen vaalimainoksen tipahdettua vaalimainoskieltokyltti ihan vain siksi, että tiedän etten jaksa edes nauraa niille korneimmille sloganeille ja pose-kuville enää ensimmäisen kymmenen jälkeen. Eduskuntavaalit vielä jotakuinkin menee, kun ehdokkaita on käsiteltävä määrä ja niistäkin iso osa ymmärtää panostaa yhteismainontaan, mutta kunnallisvaalien alla aion parhaani mukaan välttää turuilla ja toreilla liikkumista, kun lähiöostarin läpikulusta tulee hankalampaa kuin feissareiden väistelystä kolmella sepällä joka kolmannen ehdokkaan tukiryhmineen nykiessä hihasta kirkkaat liivit, rintamerkit ja kirkas otsa hehkuen. Voisin esittää kotikuntani ehdokkaalle kaksi kysymystä: a) Onko kyseisen puolueen paikallisjärjestön kautta saatavilla viljelypalstatilaa just mulle just täältä mun asuinalueelta ja b) tietääkö ehdokas, montako asiakasta paikallinen ruokajono ruokkii viikoittain ja pitäisikö kunnan kantaa vastuunsa ruokajaosta, jotta puutteessa elävät pakanat, muslimit ja ortodoksit voisivat saada ruokasäkkinsä ihan sosiaalidemokraattisin menoin ilman tunnin pakkoaltistumista tulisieluisille herännäissaarnoille, todistuksille ja Herran Sanalle. Jätän jätteenkäsittelyt, tonttijakopisteytykset, kaavamuutokset ja palveluiden keskittämisen Herran huomaan...
Mistä muusta tähän hätään valittaa, kun aurinkokin paistaa ja tänään on siis loistava päivä valikoida parvekkeelta sisään siirrettävät yrtit ja tyhjentää kukkaruukut jemmaan ensi kevättä varten. Tuksu saisi kyllä blogata useammin.