Valikoituneita tilanteita

Wednesday, December 06, 2006

Miks helvetissä ei osaa ikinä kirjottaa sillon kun asiat menee hyvin ja kaikki on kivaa? Sillon kun kaikki on überlässysöpöä ja halipusihöpöä?

Taas meni aikaa hyvin, kotonakin oli pitkään helppoa ja kivaa. Vähän edellisen bloggauksen jälkeen kävin pikareissun mantereella, valvoin, kouluttauduin ja dokasin muutaman vrk:n ja tapasin tuttuja Stadissa. (Kiitokset hotelli A&A:lle, taas kerran) Duunibondaus oli kivaa ja virkistävää, oli hassua huomata tulevansa ihan hyvin toimeen ihmisten kanssa ihan omana itsenään, vaikka hihoja ei voikaan kääriä vielä kuukausiin. Saalistin hädissäni lentokentiltä valkoista Tobleronea toivetuliaiseksi ja Finski hävitti mun kamat vikalla lennolla.

Sitten joku päivä Yhen kans juteltiin paljon, käytiin läpi ikäviä asioita ja kaikki oli pitkään paremmin kuin muistan koskaan olleen. Sit pari päivää sitten asiat alko taas rakoilemaan ja eilen se lähti Alkoon. Seuraavan kerran näin sen joskus illalla, kun se soitti ovikelloa, ja kun menin avaamaan seinänaapuri oli just kuttumassa sitä sisälle joten se livahtikin sinne. Jonkun ajan kuluttua se tuli naapurin kans meille, kun joku yli-isänmaallinen tapaus oli antanu niille häädön. Sit keskusteltiin naapurin tappajarotikasta ehkä puol tuntia.

Maalari-naapuri horjui sekin kirkkaan kanssa sisälle. Rotikkapoju lähti metskaamaan piparia baarista. Vähän ajan kuluttua ovikello soi, ja joku täysin tuntematon lippatukkapoika skitan kanssa kysyi, voiko se tulla soittamaan vähäks aikaa. Istui reippaan vartin olkkarissa soitellen klassikoita, sanoi sit lähtevänsä metskaamaan piparia baarista ja jätti meiät ihmettelemään et kuka helvetti se oli.

Maalari vaan jäi ja jäi, ja kun olin muutamaan otteeseen turhaan vihjassut et "olisin muuten menossa nukkumaan", tein omaan huoneeseen tilaa ja rupesin tänne nukkumaan. Sit Yhen jatkuva vittuilu kävi Maalarinkin hermoille ja se toivotti hyvästit, minkä jälkeen Yks kilaroi mulle siit että olin menny omaan huoneeseen nukkumaan. Muutamaan otteeseen se kävi ovella riehumassa, sit siihen alko vaan lennellä tavaroita. Jotain isoa se heitteli, en ees halua tietää.

Siinä vaiheessa kun se kävi huitomaan elukoita rapinan takia, koitin soittaa poliisit, mut se huomas sen, kävi päälle ja alko uhkailla rautatangolla. Sit se rauhottu vähän, mut seuraavat pari tuntia jaksoi ennen sammumistaan huudella olkkarista... Että oon sit saatanan huora ja ikuinen häviäjä, täydellinen luuseri ja vitunmoinen kusipää. Unilääkkeetkin oli lopussa, en saanut untakaan. Aina välillä se pyys mut sinne nukkumaan ja jos en vastannut niin sama huutelu jatku. Pidin peiton alla hätänumeroa valmiina jos se kävis taas päälle, sillon sitä ehtis painaa sen huomaamatta. Sen pitäs syödä lääkkeensä mut kun se ei jostain syystä suostu. Tuo skitsoilu meni jo vähän liian sekavaks.

Mietin mihin täältä keväällä muuttais. Tampere alkaa houkuttaa, Helsinki aina vaan vähemmän. Ulkomaille haluis, sillon vois edes kuvitella jättävänsä asioita taakseen. Mut miten helvetissä mä pääsen vaihtoon täältä, ja minne? Tampereella vois erikoistua sosiaalioikeuteen ja yritysjuridiikkaan ja herraties mihin kivaan, täällä erikoistumismahkut on vähissä ja muutenkin täällä alkaa pää hajoilla.

Tajusin lopulta (vasta nyt) et mun opiskelusta ei tuu tällä elämällä mitään. Jos haluan opiskella, mun on pakko vaihtaa miestä ja mielellään myös oppilaitosta ja kaupunkia. Oma tila ja oma kämppä auttais varmaan asiaa kummasti, olis joskus oikeasti tilaa olla oikeasti yksin. Onneks oon jo hakeutunut psykiatrille ja nyt parhaillaan psykologien kautta terapiaan, ehkä se auttaa siinä jos Kela joskus puuttuu puuttuviin opintopisteisiin. Alan asennoitua siihen et keväällä voi katsoa kaikkea uusiksi, mutta siihen asti pitää kai yrittää keskittyä duuniin ja kouluun sen mitä jaksaa. Ainakin vie ajatukset pois niistä asioista mitkä ei toimi.