Idols 2007

Wednesday, February 21, 2007

Haluaisin kirjoittaa poliittisesti kytkeytyvää tekstiä, mutta jostain syystä se ei tunnu aina hyvältä idealta. Suomen piirit ovat liian pienet ja vainoharhaisuus kuuluu taudinkuvaan.

Löysin sormukset ylähyllyltä. Jemmasin ne sinne joskus, kun kyllästyin siihen, että ne milloin lojuivat missä sattui milloin minkäkin riidan jälkeen ja katoilivatkin välillä. Parempi, että ovat poissa silmistä ja mielestä - ainakaan niitä ei enää käytetä riitojen pelinappuloina.

Toisaalta hyvä olla kirjoittamatta politiikkaa. Häpeäisin kuitenkin suurinta osaa jälkikäteen, tai ainakaan minulla olisi harvoin kenestäkään hyvää sanottavaa. Nuorisopoliitikot ovat takinkääntäjädemarinilkkejä, jotka kuvittelevat ymmärtävänsä niin helvetisti, ja loput tulevia tai nykyisiä virkamiehiä, jotka voivat salailla lapsiltaan valokuvia, missä isukki tai äityli näkyy demossa, tai unelmiinsa pettyneitä jääriä, jotka joko eristäytyvät toteuttamaan omaa yksityistä vallankumoustaan tai kulkevat kyynisinä kertomassa kaltaisilleen ettei vallankumousta koskaan tule.
Yksi iso ero menneisiin vuosiin on se, että en osaa enää ihailla ihmisiä. Haluaisin niin kovasti katsoa ihmisiä ylöspäin, ihailla tietojen määrää ja sosiaalisten konfliktien selvittämiskykyä ja toivoa olevani joskus samanlainen, sitten joskus kun olen oppinut riittävästi. Itsestään ajattelee vähemmän kuin koskaan silloin, lähinnä on vain sellainen tunne, että loppujen lopuksi opin eniten niiltä joita ei ole mitään syytä ihailla...