Uutena vuotena pitää olla optimisti

Sunday, December 30, 2007

Blogi on saanut olla melkein kuukauden rauhassa. Monista ikävistä asioista ei voi edes kirjoittaa, ja välillä on hajoillut ihan totaalisesti. Reissaaminen teki hyvää, mutta harmaan arjen paluun huomaa viimeistään ilta-ahdistuksesta.

Psykiatrisen mukaan pitäisi olla optimistisempi, koska ensi vuonna kaikki menee paremmin, mutta olen sitä ehkä sitten kun saan Kelalta sen myönteisen terapiapäätöksen. Vaikka tuntuukin joskus siltä, että terapiakin alkaa olla myöhäistä, kun pää on mennyt niin pahasti jumiin ettei pysty puhumaan itsekseenkään. Psykologi lupaili lääkäriaikaa tammi-helmikuulle, ja lausunnon voisi lähettää Kelalle helmikuussa. Ihmetteli, miten lähetteen saamiseen meni niin kauan, miksei minulle kerrottu tk:lla olevasta mielenterveyshoitajasta ja miksen ole saanut mielialalääkitystä pyynnöstä huolimatta. Ehkä optimismiin voisi olla syytäkin, kun kerrankin psykologi on skarppi eikä vanha kääpä, joka lässyttää kuin rusettipäiselle chihuahualle.

Netistä löytyy onneksi sisältöä elämään. Härskille huumorille voi aina hihittää, mutta toisaalta on taas törmännyt niin ahdistavaan skeidaan että huhhuh. Minhin haarakonttorista löytyi Takaisin elämään ry:n tj:n kanta korvaushoidon kehittämiseen, ja Oden blogissa ja kommenteissa puhutaan pakkoadoptiosta ja nistiäitien sterilisoinnista. Nettikeskusteluista puhumattakaan: kunnallispoliittiseen päätöksentekoon osallistuvat aikuiset ihmiset vouhkaavat siitä, miten roskaaminen on uhka yhteiskuntarauhalle ja sen estämiseksi koululaisten notkuminen asemilla pitäisi kieltää lailla, ja kyllä kaikki ongelmat lähtevät kun tarpeeksi sakotetaan. Siinäpä teema kunnallisvaaleihin. :)

Yhen korvaushoitoprosessi ei näytä lupaavalta, mutta ratkennee seuraavalla käynnillä. Menee sitten sekin oljenkorsi, jos kymmenkunta vuotta käyttänyttä ei päästetä korvaukseen puutteellisten katkojen takia. Sinänsä ymmärrettävää, mutta harmittaa silti, kun tietää että joillain toisilla paikkakunnilla korvaukseen pääsy ei olisi mikään ongelma. Mun olis helppo lopettaa, jos toinen sais omansa valvotusti eikä sen puolesta tarvitsisi lähteä ravaamaan.

Joulu meni hillitysti, uusivuosi mennee vähintään yhtä rauhassa. Ruokaa on vielä joulun jäljiltä, joten varmaan keskitytään syömään jääkaappia tyhjäksi ja lähdetään jonnekin katsomaan ilotulitusta...


1 kommenttia:

Anonymous said...

Pidän peukkuja k-hoidolle. Se on käsittämätöntä, että siinä helvetin odotteluprosessissa pitää käydä virallisesti epäonnistumassa katkoilla sun muissa tietty määrä kertoja; siis uskomatonta, melkein hysteerisen hauskaa, ellei olisi niin perseestä.

Yhteen aikaan piti antaa k-hoitojonossa aseuloja, että niitä opioideja on varmasti aina veressä, eikä jonottaja ole päässyt vieroittumaan itsekseen ja viemään jonkun paikkaa korvauksessa. Hohhoijjaa...:/

Mutta siis parempaa vuotta 2008, toivomma sulle terapiaa ja miehellesi korvaushoitoa ensi vuodeksi. Elämä helpottuu ja muuttuu siitä kummasti sitten laadukkaammaksi,
terveisin
-minh-