Virta venhettä vie

Monday, February 18, 2008

Muutama tunti edellisen postauksen jälkeen helvetti repes fattan kanssa ja olin täysin lamaantunut monta päivää. Juoksin tuntikausia sateessa kaupungilla hoitamassa Firman paperijuttuja, palasin rättiväsyneenä kotiin ja sain joka päivä vastaan kiukuttelua ja passuuttamista. "Jos nouset nii tuo mulle samalla vettä tähän patjan viereen", "Kun meet ulos vie tää Kela-kuori sit salee sellaseen laatikkoon joka tyhjennetään aamulla ja vie samalla mu respat fattalle ja hae maksusitoumukset ja sit sen jälkeen tk:lle uusintaan ja tuo samalla lääkkeet apteekista."

Viime postauksen aikaan olin väsynyt mut luottavainen. Kaikki rahat ohjautuis tästä lähin mun tilille, joten voisin rauhassa hoitaa vuokrat ja maksut ja tehdä maksusopparin yhdestä rästivuokrasta ennen kun toinen ehtii kuluttaa niitä liikaa. Mut ei. Ei koskaan pidä olla toiveikas. Oon vaan niin väsyny, että ensimmäistä kertaa elämässäni annan jonkun nöyryyttää mua näin valittamatta ja tappelematta loppuun asti. En ois uskonu olevani joskus näin väsynyt ja uupunut. Viekööt vaikka pakkohoitoon, ei jaksa enää kiinnostaa.

Harkitsen eroavani Lafkasta, ennen kun romahan. Parempi kävellä hiljaa pois kuin käsitellä avoimesti kaikkien edessä kaikki mistä on kyse. Ennemmin luovuttaa kun tulee teilatuks julkisesti.

Fyysinen- ja mielenterveys, talous ja parisuhde on romahtamassa ja olen sekunnin ylimääräsen pahan olon tai yhen väheksyvän sanan päässä siitä että lukittuisin huoneeseen eläinten kanssa ja kieltäytyisin lähtemästä ulos enää lainkaan.

Käyn läpi vanhoja juttuja, taas. Runoja ja biisejä joihin liittyy vanhoja muistoja, jotka toisaalta voisin korvata muilla. Kotoa lähdettyä 15-vuotiaana seistessä Mikkelin sillalla sateessa tuntikausia keskellä yötä soi Sen Ei asfaltti liiku, minkä jälkeen puristin linkkuveistä taskussa rystyset valkoisena lihavan rekkakuskin luvattua kyydin Helsinkiin - ja paljon muutakin. Aamulla eksyilin sateessa Sörkan rantatieltä pienenä maalaistyttönä suuren kaupungin kaduilla ja istuskelin mukavien denojen kanssa tunnelin rappusilla ja tunsin että elämä on taas paremmin kun tuntemattomien ihmisten kanssa tuli toimeen paremmin kuin kotona koskaan. Silti itketti niin pirusti.

Pohjosissa Naapurin Vaimo kertoi Eurooppa 3:sta ja tietystä biisistä. Latasin sen äsken, ja muistot jyrää. Huuto, tavaroiden heittely, pippurikaasut, jatkuvat mustelmat, lisää viinaa, koskee joten juodaan lisää, kun ei ole rohkeutta lähteä. Ja meitä oli monta, samassa talossa. Aloitin tämän blogin pidon siellä.

Siinä vaiheessa kun aloin turtua tutuntuttujen tipahteluun ympäriltä, soitettiin Ismoa ja satunnaisesti Sinisiä rappuja sen pateettisuudesta huolimatta. Pateettisia ihmisten elämätkin oli.

Nyt kun kaikki on pysähtynyt ja alan luovuttaa. Äiti hoki vuosikausia, ettei vääryyksiä vastaan kannata tapella, koska elämä kyllä nöyrryttää kenet vaan ja mitä vähemmän päätään hakkaa seinään sen parempi.

Yhellä on suolitulehdus. Veri lentää perseestä ku varpusparvi ja mies makaa lattialla huutaen suuraa huutoa silloin, kun kipu taas pahenee. Viimeks tämä kesti kaks kuukautta, ilman sitä ei olis otettu edes tk:n päivystykseen. Olis paljon helpompaa ja olisin paljon myötätuntosempi, ellei se puhuis mulle tiuskimalla ja komennoilla, vaan esimerkiksi pyynnöillä. Toin apteekista vatsalääkkeitä ja maitohappobakteereita, jos ne edes harventaisivat pahimpia kipukohtauksia, vaikka usko noiden suhteen on vähissä en sano sitä sille. Yks ei suostu lähtemään sairaalaan eikä tekkeniä ole saanut mistään päiväkausiin.

En oo syönyt vajaaseen kahteen viikkoon. Ei vaan pysty. Ehkä näkkileivän ja vitamiinitabletin päivässä, ettei henki lähde, muttei olo silti oo kummoinen. Nälkä lähti kolmantena päivänä, eilen suolisto alkoi krampata tyhjyyttään ja ostin mansikkakeittoa. Pitänee näköjään oikeasti opetella taas syömään ja ostaa Elovena-kuitujuomavalmisteita vai herraties mitä ne oli...

Yhen korvaushoito näyttää lupaavalta. Arviointi jatkuu, pahin vaihe kai ohi. Katkoa odotellessa.

Vesa-Matti Loirin Virta venhettä vie on hyvä. Pitänee kaivaa vanhat Eino Leinot hyllyistä.