nikke t & hopea

Wednesday, July 26, 2006

paikannan itteni historias mones kohtaa tekemäs väärin
ja monia mut tavanneita ihmisiä ehkä tavallaan jopa säälin
mut maailma nyt vaan työnsi meidät siihen samaan väliin
maailma nyt vaan ryösti meilt just sen aikavälin
jona asiat ois ollu syytä tehdä toisin

mut ois kai aika naiivii kelaa et ois oltu ainoita
aika hölmöö miettii et vaan just mun aivot
ois rakennettu heikoiks kusetukseen

se on akuuttii kroonisesti et elämä jatkuu loogisesti
siit mitä eilisest opittiin tai jätettiin oppimatta
se mitä haluttiin maanisesti toikin depression

monii virheit hirveit kirvelevii haavoi
turhan tuskan vääristämii irvistävii naamoi
painajaiset noudattelee just niit samoi kaavoi

valitettavasti vaa maailmas saa sen mitä tilaa

akuuttii kroonisesti tunnen maanisdepressiivisesti
takautuvasti mietittynä myös aggressiivisesti
se on vaa genetiikkaa ja ympäristön vaikutusta

oon hetkeks huipulla toiseks taas täysin pohjalla
selviytyminen on vaikeet ku tunteit ei voi ohjailla

mul on liikaa mun omii huolii et voisin huolehtia susta
mä olin toivonu et sä osaisit kunnol huolehtia musta
tää kolmijalkanen tuoli ei kauaa kestä heilutusta
ylikierroksel käyvät aivot kaipaa uneen keinutusta

seuraan tän homman toivottavasti onnelliseen loppuun asti
mut pelkään et joku mussa muuttuu täs matkal peruuttamattomasti