Wednesday, July 26, 2006
pateettisuus on joskus tervettä, soittaa hectoria ja vollottaa ku pentu. Rajansa kuitenki silläkin.
Aloittaminen on nii perkeleen vaikeeta. Langanpätkän saa kiinni ja mieleen tulee kymmenen muuta pientä tarinaa. Aikajärjestys, onko sillä väliä?
Alusta aloittaminen uudessa kaupungissa on usein hyvä alku. Sen varjopuolena on, että ne ihmiset jotka oli tuntenut tunteneensa iät ja ajat jäävät aina taa. Emmä vuoden kuluttua kenenkään nimiä muista, tai ehkä kaks. Aina jää ihminen tai pari, muilta ei sitten kyselläkään sohvaa yöksi enää parin vuoden päästä. Savo, Turku, Lahti. Mitä muuta. Terveiset vaan kaikille, ei mullakaan oo sohvaa tääl.
Kahvia kyl löytyy ja vierashuone.
Aina joku gubbe haluu tietää et miks helvetissä mää stadista muutin. Kerron ummet ja lammet siitä miten maalaistyttönä kasvanu ja betoni alkoi ahdistaa, vanhoista matkoista ja siitä miten silloin tutustui seutuun. Stadissa niille aktivisteille oli nii perkeleen iso kynnys kertoa mistä on kyse, kunnian ja itsekunnioituksensa takia, täällä siitä saattaa vaan tulla rehellisesti turpaan. Mä pidän sen suosiolla kiinni lopuista muuttovaikuttimista. Emmä niille kerro et tulin piikkiä pakoon.
Oon asunu tääl reippaat kolme viikkoa, ja reflat jatkuu edelleen. Ei pahasti, mut raajoissa ei oo voimaa ja palelee jatkuvasti. Tääl ne viel päättää sulkea päihdeklinikan ruuhka-ajaks, kun eivät pystyis hoitamaan kaikkia ennen duuninalkua katkolle haluavia. Yks sai päivystyksestä eilen kolmen tunnin venauksen jälkeen kaks jotain saatanan panacodia ja kaks tenoxia, mikä on puolet siitä mitä mä sain ensimmäisiks reseptilääkkeiksini perusselkäkipuihin eli sama ku antasit lapselle hattaran sijaan lusikallisen suolaa. Saatanan perseet, jos mestan kunnanviraston postiluukusta alkaa löytyä verisiä spiguja nii kattokoot peiliin. Niitä tääl riittää, ei kesken lopu.
Tän on pakko loppua pian, pakko hokea tuota itelleen päivittäin tai menee järki. Kolme viikkoa, viimeks meni viis ja nyt määrät on puolet pienempiä. Vitun nisti. Että piti mennä sekin tosielämän elämysmatka kokeilemaan, ja vielä kahteen kertaan ku ei ekasta oppinu mitä on kouristella lattialla ja hakata päätään seinään et kallo edes murtuis ja tuska loppuis hetkeks.
Hain eilen dorca-respat tyhjiks, tiesin et kaikki on kondiksessa mut silti pelotti. Viimeks ku täs talos oli dorkia nii Yks melkee tappo mut, visko seinille, kuristi ja hakkas päätä lattiaan. Tajusin et jos en kohta saa henkeä nii se on sit siin, kähisin et älä tapa, oo kiltti älä tapa. Se anto hengittää hetken, sit jatku samaa mallia.
Menin oven taa itkemään, aivotärähdys veti sekavaks, oksetti, se toi mulle röökin ja stögiksen. Kaks minuuttia myöhemmin se tulee yhtäkkiä ovesta läpi hullun kiilto silmissä ja käy päälle, käski mun kertoo mis dorkajemmat on, ne jemmataan ain johki ettei niit vedetä kerralla.. Pelkäsin nii saatanasti, kaikkialle sattu, kerroin jemman ja aloin vaa toivoa et se vetää ittesä niil hengiltä ettei mun tartte enää ikinä pelätä. Tuntu etten mä vois enää ikinä asua tääl.
Kyl mä tiedän, kun vetää viinaa ja dorkia ei muista mitään. Mä en oo ikinä nähny tuon lyövän ketään vaikka kumipäissään kui ois riehunutkin. Ei se muista siit mitään vieläkään mut itki ku lapsi ku kerroin. Eilen ei ollu mitään ongelmia, se varmistettiin etukäteen ja nyt se tietää et mä osaan kyl käyttää kaasua jos viel säikähän. Pahat asiat on puhuttu ja sovittu, ja mul on keinot estää mitään tapahtumasta enää toista kertaa, vaikkei sitä oo syytä pelätäkään.
Vähemmän tuo satutti ku moni muu asia. Pahinta oli ne siitä alkaneet fläsärit siit ku himas hakattiin päätä hiuksista lattiaan, revittiin korviksia irti ja potkittiin kylkiluihin ja päähän. Ja ämmän kaksmetrinen kundikaveri vaa istu sohvalla ja katteli. Pahoinpitelyssä kipua pahempaa on nöyryytys, jos joku katselee miten avuton sä oot eikä sitä paskaakaan kiinnosta. Mut se 7-8v palas takas, ja se tarkottaa sitä et mä en pysty enää suhtautumaan väkivaltaan objektiivisesti.
Niin, se kaasu. Pari päivää tuon edellisen episodin jälkeen oltiin aamusta asti denailtu naapureiden kans, katottiin et nyt on poika siin kondikses et tarttes hoitaa himaan nukkuu. Minä ja Nyrkkeilijä talutettiin Yks kohti ovea, se sai jonku delirium-vainoharhakohtauksen ja alko riehua. Mä tiesin et Nyrkkeilijä tiputtaa sen millon vaan, mut sit Yks alko kaivaa ketjua ja mä tiesin et siin on terä päässä. Ikinä se ei sil ois lyöny, mut aattelin et otteet kovenee jos toinen luulee et se meinaa sitä käyttää. Menin hakee sen pois, se anto mulle sen ja kaasun, jossain vaiheessa hetkeä myöhemmin heitti mut asfalttiin ja siin vaihees kun mun pää kolahti jossain naksahti, et mun päätä ei ikinä enää hakata lattiaan ja sumutin sitä silmään 10cm päästä oc:lla.
Kytät paukahti pihaan, tuikkasin kaasun taskuun ja kukaan ei tiennyt mistään mitään. "Tääl haisee meidän virkakaasu." Joku mölis jostain metsästä tulleesta nuorisojoukosta. Siat kysy Yhestä et onks se ottanu muuta ku viinaa - saatanan rastarasistit, vaikka muuten asiallisia olivatkin. Sanottiin et ei, et aamuysistä alkaen se on kiskonu kaljaa ja kirkkaita. "Puhaltaa 0.2, mitä se on ottanu?" Ei suostunu näyttämään lukemaa vaiks pyysin, luuleeko ne oikeesti et tuommonen bluffi menee läpi? Näkivät salee mittaristaan kuitenki et puhals varmaan lähemmäs neljää, turha sillon on douppien perään kysellä.
Kaasua ei koskaan löytyny mun hupparin taskusta, Nyrkkeilijä otti syyt niskoilleen mut eihän sitä uskottu. Toivottivat illanjatkot ja jatkovat seuraavaan tehtävään kohti keskiyön aurinkoa.
Tuon jälkeen vainoiltiin pari päivää. Kaikki spigut vittuun, kaikki veriset imulaput ja klikkikupit pois.. Venattiin etsintää, ne oli kuitenki kiertäny kämpän läpi ja salee nähny kupit lattial, jos ne niistä ny jotain tajus.
Kauppaan lähtiessä joku kaljupää seiso korva kiinni ovessa, tuijotti ja tuijotti. Vaihto kerrosta, oli muka menossa muualle. Yks "unohti" jotain, meni takas, siin se oli taas tulos kohti, meni kerrosta alemmas, Yks paukauttaa oven kiinni ja jäin siihen stondaa ja venaa tuleeks hiippari taas. Tuli, kysy et "jäiks teidän kämppä tyhjäks, onks siel ketään". Mokas ittesä niin pahasti ettei voinu olla kyttä, joku vitun knikke knakkerton. "Joo ei jääny, meinasitsä ryöstää sen vai etitsä jotakuta?" "Tyttöystävää...." ja liukeni. Mut kuultiin sen jälkeen naapureilta et edellisten asukkaiden muuttaessa pois meidän oveen oli vedetty punanen hakaristi.
Hyvä et laittovat knakkertonin asialle, ovatpahan selvillä et on uus väki tilalla. Ykskin natsi tälle ovelle nii mä alan väkivaltaseks ;).
0 kommenttia:
Post a Comment