älä lue liian tosissasi?

Saturday, July 29, 2006

Viimeset pari viikkoa on tuntunut liikaa siltä kun olis palannut kotiseuduille, ihmiset puhuu vähän samanlaista kieltä ja meininki on aika samaa. Tuunaamista, kaljaa, murteita ja metsäreissuja.

Liikaa muistoja. Kaikki vajaan 15 v paska tulvii päähän sellasena saatanan tsunamina ettei sitä voi purkaa osiin. Kaikki se saatanan fyysinen kipu ja ennen kaikkea nöyryytys, henkisen ja fyysisen väkivallan uhrin avuttomuus ja se, että kun siitä kerran kaks uskals jollekin puhua niin sille naurettiin. "Älä viiti, eihän se sellasta, kyl me se tunnetaan". Mulla on nykyään aika fanaattinen suhtautuminen perheväkivaltaan, mutta jos joku saatanan kyrpäaivo tulee jauhaa mulle sitä paskaa että kyllä naisetkin lyö, niin opettakoot vittu faijaansa nussimaan. Turpaan tulee, MOT.

En tiedä, onko se muija vaan vähän naiivi vai romantisoiko se itse paskaa omalla tavallaan, mutta vittuili netissä mulle siitä et mä "romantisoin ja ihannoin douppeja ja et sen mielestä siin ei oo mitään coolia" tjsp. Tekopyhää eliittipaskaa, ja viel luulin vitun fiksuksi tyypiksi. Jos tyyppi ei tajua et asioista puhuminen kevyeeseen sävyyn on epätoivoinen yritys tulla toimeen sen kanssa ja pystyä puhumaan siitä edes jotenkin niin siin tapauksessa sellasen on turha tulla puhumaan. Kannattais ensin kattoa niitä kavereitaan joista yhdestä ei oo jäljellä ku nahka ja silti se hype on niin coolia. Mut sen douppihan onkin madmaa, ei mitään "nistikamaa".

Mä en tiedä mistään mitään. Mä en oo ikinä nähny pohjamutaa mut oon nähny sen pinnalla kelluvan paskan jonka perusteella voi sanoa ettei mulla oo tarvetta - en mä uskalla enkä halua uskaltaa - olla katu-uskottavampi sillä et olisin kokenut jotain enemmän. Mulle riittää tää saatanan noviisivaihe. Mut tekopyhyyttä ja moralismia mä en voi sietää, sen määritelmä on vaan muuttunut aikojen myötä. Joskus itsekin selittänyt julkisestikin sellaista paskaa etten voi sanoa muuta kuin etten paremmin tiennyt.

Jotku vitun vihreetkin vielä. Jonkun pitäis näyttää niille joskus hiven horkkakouristelua omissa piireissä. "On se harmi ettei meitä äänestä ku korkeesti koulutetut, kun ne on ainoita jotka tajuaa et meidän argumentit on parhaita." Pikkusormi perseessä tehdään politiikkaa. Ihme että niillä muutamilla joilla on jotain käsitystä asioista tai edes halua ymmärtää asioita joita eivät tunne - Heidi, Alangon Outi, Komsi, Kokko, ja jotkut niistä jotka ovat hiljaa ja kuuntelevat sitä pikkusormiperseilyä sanomatta mitään - on uskoa ja voimia yrittää. Joutuvat kuitenkin kantamaan puolueen nimissä vastuuta asioistakin joiden eteen ovat tehneet parhaansa. Jatkakaa hyvää työtä.

Kenenkään kunnon kansalaisen ei tarvii tietää mikä on vaikkapa kongi tai vva. Mut mun epäilyt vahvistui sinä päivänä joskus kauan sitten kun ViNOn pj ei tiennyt mikä on VVA, kun puhe oli sosiaalipoliittisista järjestötutustumisista Stadis. Politiikkaa voivat tehdä luojan kiitos tietyillä tasoilla muutkin kuin kermaperseet, mutta se halveksunta ja esineellistäminen mitä joilta tahoilta puolueesta ja kansalaisjärjestöstä riippumatta on "omia" ihmisryhmiään kohtaan joutunut ottamaan vastaan, tekee niin perkeleen katkeraksi. Tosin eipä niistä kukaan kai tiennyt et olin lähempänä Niitä kuin niitä.

"Meitä" käsitellään ryhmänä, syrjäytyneinä, douppareina, narkkareina, mielenterveysongelmaisina tai ellei muuta keksitä niin sitten traumatisoituneina väkivaltauhreina.

Ehkä sitä voi myöntää olleensa niitä heikkoja nuoria, joilla oli tarve etsiä ryhmää ja identiteettiä - liikkeestä, aktioryhmistä, lopulta puolueista. Nykyään on eri asia pitää leukansa pystyssä kertoessaan kuka on ja mihin sidosryhmään kuuluu. Silti on ihan sama ihminen ja ihan yhtä nisti kun silloinkin kun oli sitä kaikkea muuta. Melkein kahden vuoden jälkeen kaikki sanoi ettei niil ollu aavistutstakaan. "Missä välissä se oikein ehti?"

Hei vanhat frendit - tai ne joiden kans vaihdettiin numeroita demoja järkätessä ja puhuttiin epäpersoonallista poliittista teoriarunkkausta Kuplassa - koittakaa jaksaa järkkäillä juttuja. Valitkaa toverit niin ettei niihin tarvitse pettyä, koska jos yhteisöönsä pettyy niin voi yllättyä siitä että onkin niin heikko että tarvitsee jotain muuta mistä pitää kiinni.