Lähtö vai lähtö

Friday, August 11, 2006

Olihan se tiistai kun kirjoitin viimeksi? Ilta jolloin Yks korkkasi kaupungin kaapin?

Seuraavana aamuna se kömpi kotiin klo 6.30 aamulla, olivat päästäneet heti kuudelta ulos. Sillä on nyt muutama kylkiluu särki, pallea kouristelee jatkuvasti ja käsivarsissa turvonneita patukkamustelmia.

Kuuli mitä oli tapahtunut, nukkui muutaman tunnin ja päätti hyvittää kaiken aiheuttamansa pahennuksen, meni teininaapuriin esittämään anteeksipyyntönsä, pummi Farkkutakilta kyydin Alkoon ja haki kolme isoa suomiviinaa, joista yhden korvauksena teineille. Onneksi se kolmas "katosi" illan aikana...

Siitä lähtien meno ollut pari päivää sitä samaa. Viikon kestänyt korvalaajennus meni hukkaan parin seinälennon jälkeen, kun korut katos eikä oo löytyny vielkään. Haarukkakin taisi olla kerran tulossa kohti silmää, mutta sit tilanne rauhottu.

Eilen illalla ensimmäistä kertaa Yks oli palautumassa normaalitilaan syötyään riittävästi psykoosilääkkeitään. Kun koitin syöttää niitä sille, se sylki ne jatkuvasti ulos, vedin litsarin, heitin tuopista vedet naamalle ja lähdin kämpästä. Oli sit sen jälkeen kai tajunnut etten mä tuu himaan ennen ku se syö ne, koska en mä jaksa pelätä kotonani.

Laitettiin ruokaa, se alkoi tuntua omalta itseltään eikä enää siltä vieraalta sekikseltä joka täällä on majaillut nyt jonkin aikaa. Olo alkoi tuntua normaalilta, kämppä melkein turvalliselta. Säikähdän vielki äkkinäisiä liikkeitä, mut toivottavasti tän päivän linja jatkuu. Suvaitsin muutaman krapulakaljan, ja viimeöisen juttelun jälkeen - kerrankin sen oman itsen kanssa - se pysynee erossa kirkkaista tän päivän. Silti vaikea luottaa. Lähti hakemaan yhteistä 6-packia saman talon Siwasta, ja kun ei kuulunut takas puoleentoista tuntiin olin jo varma et se on takapihalla juomassa viinaa äijien kanssa, jotka tarjoaa sille aina. Oli kuitenkin oikeasti juonut vain oman osansa packista ja suojellut mun osuutta yläkerran Lokilta.

Takapihalta kulman takaa tullessa sydän jätti multa kysymättä yhden lyönnin väliin, kun rapun edessä seisoi taas maija. Onneksi kuitenkin vain veivät pois Lokin umpidenaa kaveria, joka oli istunut Lokin oven edessä mun lähtiessä ulos. Se ei asu tääl, ja se ei enää uskalla tulla takapihalle etsimään Lokkia, kun sillä on riittävän selvä porttari sinne.

Huomenna pitäis lähteä Essolle liftaamaan, ja bloggaamiseenkin tullee pidempi tauko. Toivottavasti myös edessä muutama viikko vähemmän tapahtumarikasta aikaa...