Ähinää, tuhinaa ja maitotahroja

Sunday, February 13, 2011

Pien tuhisee ja pieni maha pullottaa. Se on pehmeä, tyytyväinen ja lämmin ja tuoksuu niiltä samoilta maitotahroilta, joita tuntuu olevan omatkin vaatteet täynnä.

Kaikki meni hyvin, Pien oli varsin hyvän kokoinenkin ja pari päivää kestäneet Efexor-vieroitusoireet menivät ohi synnärillä hyvissä ajoin ennen kotiinpaluuta. Sen ajan Pien oli touhottava, hermostunut ja vähän itkuinen, mutta söi kuitenkin koko ajan hyvin ja rauhoittui sylissä. Efexorien käyttö pienellä annoksella raskausaikana oli lääkärin kanssa käyty läpi, mahdolliset vieroitusoireet olivat tiedossa ja muita vaikutuksia niillä ei sitten pitäisikään olla.

Osastoajasta jäi ristiriitaisia tunnelmia. En viihtynyt ryhmähuoneessa lainkaan, ja odotin innolla kotiinpääsyä. Tieto vain ei oikein kulkenut. Lääkärintarkastuksen jälkeen sanottiin, että seuraavan päivän kotiinpääsylle ei ole esteitä, ja unohdettiin myöhemmin kertoa, että lääkäri oli sittenkin tullut siihen tulokseen, että kotiin päästään vasta pari päivää myöhemmin, jotta oireilu on loppunut. Olin jo täpinöissäni pakkaamassa tavaroita, kun paperitöiden ohessa selvisi, että visiitti venyy. Tippa tuli silmään, kun olin niin valmistautunut jo, mutta onneksi Pienen isä tuli juuri silloin käymään (valmiina siis saattamaan meidät kotiin) ja sai olon paranemaan olemalla järkevä ja empaattinen. Kerrankin...

Samana päivänä vanha halpolin hoitajani tuli vierailulle ja kuulin, että osastolta oli tehty lastensuojeluilmoitus, koska synnytyksen jälkeinen näyte oli bentsopositiivinen. Olin päivää ennen synnytystä ottanut yhden Oxamiinin ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon, kun tuskainen paniikkiahdistus iski. Nekin ovat reseptillä ja niiden käytöstä tarvittaessa oli sovittu sairaalan oman lääkärin kanssa. Hoitaja oli vähän järkyttynyt kuullessaan, ettei minulle oltu kerrottu eikä edes kysytty lääkityksestä, ja hoiti puolestani asian kansliassa niin, ettei papereihin jäänyt merkintöjä. En olisi itse jaksanut siinä vaiheessa enää riidellä, mutta tietty kaava tuntui olevan olemassa, kun myöskään Pienen kakkanäytekeräyksistä raskausajan päihteidenkäytön tutkimista varten ei oltu kerrottu. Monetkohan kerättäväksi tarkoitetut kakkanäytteet olin heittänyt roskiin vaippoja vaihtaessani?

Huvittavaa tuossa lastensuojeluilmoitusepisodissa on se, että paikan omista tiedoista olisi kyllä selvinnyt, että lääkkeet olivat reseptillä, niistä oli keskusteltu paikan oman lääkärin kanssa, ja lisäksi paikan oma sosiaalityöntekijä oli tehnyt ennakoivan lastensuojeluilmoituksen jo ajat sitten hoitokontaktin alussa, ja kontakti lastensuojeluun oli siis valmiina. Taisivat luku- ja kirjoitustaitoinen olla eri vuoroissa.

Ilman noita pieniä kommunikointiongelmia osastoajasta olisi jäänyt myönteinen kuva. Vaikka oma olo olikin alussa aika kamala kipuilun, tahmaisen olon ja uupumuksen takia, niin neuvoja ja opastusta ja apua oli saatavilla riittävästi. Ruoka tosin oli pahaa. :) Sikäli kuin pahaksi voi sanoa mössöjä, joista on ilmeisesti neutraloitu kaikki etäisesti makua muistuttava.

Kotona on mennyt hyvin, paljon paremmin kuin osasin kuvitella, mikä varmaan johtuu pääosin siitä että Pien sekä syö että nukkuu hyvin ja antaa minunkin nukkua. Päivärytmi on lyhyessä ajassa vakiintunut aika hyvin yhden yöheräämisen ja pitkien päikkäreiden malliin. Oma kulta on aivan ihana tyyppi, rauhallinen ja selvä persoonallisuus ja kommunikoi sen mitä sellainen mytty nyt vain huitomalla ja ähkimällä voi.

Erroristi keskittynee lähiaikoina lähinnä möllöttelemään tisseineen Pienen vieressä valmiina Hänen Majesteettinsa palvelukseen.