Wednesday, October 10, 2007
Kummaa, miten paljon tylsästä, täysin tapahtumattomasta ja ykstoikkosesta elämästä voi tykätä. On ihan mahtavaa, ettei ole pakko liikkua missään tai tavata ketään puoliskon lisäks. Vielä vuostuhannen vaihteessa ei samalla paikkakunnalla voinut pysyä muutamaa yötä kauempaa ja maassakin kuukautta kauemmin pysyminen sai ahistumaan. Sillon ei voinut kuvitellakaan, että joskus välttelisi ulos lähtemistä ja olisi iloinen hiljaisuudesta ja melkein rajattomasta yksityisyydestä.
45 minuutissa tulee parhaillaan sen Pasilan kyttiksellä vartijoiden hakkaaman tyypin haastattelu. Kun vartijat hakkaa iranilaisen poliisin hyväksynnällä, niin pahoinpitelijöistä yksi tuomitaan 80 päivän ehdolliseen ja uhri saa 5000e korvauksia hajuaistin menetyksestä ja muista pysyvistä vammoista. Kun randomtyyppi hakkaa michelin-kokin, kokki saa hajuaistin menetyksestä 50 000e korvaukset ja tekijä vuoden ehdollista.
Ilman kameroita tuokaan keissi ei olis noussut esiin, niin kuin ei olis sekään, kun fäpsit taannoin potki tyyppiä Kontulassa. Noita tapauksia on kuitenkin niin järkyttävän usein, ettei uutisissa ehittäis muuta puidakaan, jos niistä kaikista olisi samalla tavalla näyttöä. Ihmisiä kohdellaan poliisin säilytystiloissa niin järkyttävillä tavoilla, ettei voi olla kuin vihainen. Vaikka varsinaisesta väkivallasta riuhtomista, seiniin heittelyä ja tönimistä lukuunottamatta kuuleekin aika harvoin (paitsi silloin, jos tyyppi on ite pistänyt vastaan tai aggreillut), niin ihmisiä voi nöyryyttää monilla muillakin tavoin.
Ihmiset laitetaan laskemaan alleen tai virtsaamaan kopin nurkkaan, kun vartija tuntikausien pyynnöistä huolimatta kieltäytyy saattamasta kiinniotettua wc-tiloihin; ruokaa voi joutua odottamaan parikin päivää; siihen saatetaan sylkäistä samalla kun sitä ojennetaan sellin ovesta ja nauraa päälle; selvinpäin olevia ihmisiä laitetaan tuntemattomien (ja mahdollisesti eri sukupuolta olevien) päihtyneiden kanssa selliin, jossa ei ole vessaa ja jossa ainoalla kumipatjalla on lammikko kusta ja seksuaalinen häirintä ei riitä syyksi vaihtaa selliä. 15-vuotiaan tytön käydessä kyttiksen vessassa seisoo miespuolinen poliisi avonaisen oven edessä katsomassa koko toimenpidettä. Kuulusteluissa tönitään, huudetaan ja huoritellaan, ja kuulustelut voi "keskeyttää" siks aikaa, jos kuulustelun kulkua pyydetään merkitsemään asianmukaisesti pöytäkirjaan. Todistajaa kuulustelulle on väkivaltaa pelätessä turha toivoa, ja oikeusavustajia evätään usein.
Jos julkeaa valittaa kohtelusta, löytyy vastapuolelta helposti kasa todistajia, jotka todistavat valittajan käyttäytyneen epäasiallisesti ja aggressiivisesti, vaikka tosiasiassa toinen olisi itkenyt hiljaa nurkassa koko ajan tai yrittänyt olla se sovitteleva osapuoli, vaikkei olisi tiennyt edes kiinniottonsa perusteita.
Kun kaksi valkoista ryöstää ja pahoinpitelee tyypin steissillä ja joukko mustia nuoria ottaa pakenevan ryöstäjän kiinni, paikalle tuleva poliisi päästää ryöstäjän menemään ja pakkaa autoon yhden mustista pojista, vaikka valkoiset todistajat yrittävät selittää tilannetta.
Yllättävän moni ei usko, että näitä juttuja ihan oikeasti tapahtuu ja ihan oikeasti täällä Suomessa. Ja jos tapahtuu, niin senhän on sitten pakko olla kiinniotetun omaa syytä - eihän nyt koulutettu vartija tai poliisi pahoinpitele ketään ilman syytä, ja ihmisiähän nekin on ja jos joku käy päälle niin kai nekin nyt saa provosoitua, jne. Voi herranen aika. Ehkä joitakin tapauksia en uskois itsekään, ellei niitä olisi tapahtunut skarpeille, streiteille ja lainkuuliaisille tutuille, jotka ulospäästyään itkevät hysteerisesti tai ovat muuten järkyttyneitä ja hokevat, että eihän tällaista voi tapahtua, ei mulle, ei Suomessa, enhän mä tehnyt mitään, miks mulle tehtiin niin... Ne tapaukset, joissa kiinniotetut ovat käyttäytyneet provosoivasti ovat sitten asia erikseen, mutta aika rankkoja ylilyöntejä voimakeinojen käytössä niissäkin on ollut, paitsi että virkavallan asiakkaat silloin yleensä ennemmin naureskelevat saamaansa turpasaunaa tai katkenneita kylkiluita.
Harmittaa tuo Pasila-keissin rosislopputulos. Iso osa keisseistä jää raportoimatta, koska poliisia tai vartijoita vastaan ei uskalleta alkaa käräjöimään. Valvontakameranauhat katoavat mystisesti esitutkinnan alussa ("nauhotettiin päälle jo, ei tullut säilytyspyyntöä ajoissa") tai vastapuolelta löytyy se kasa todistajia, jotka tosin eivät välttämättä ole olleet edes paikalla. Tällä tavoin päättyvät julkiset keissit vahvistavat entisestään käsitystä viranomaisten koskemattomuudesta.
Kaikki ne huonot ja joillekin jopa ihan vakavasti traumaattiset kokemukset virkavallan huostassa aiheuttavat pahaa oloa ja pettymyksen tunteita monella tavalla. Tiedän sen epätoivoisen avuttomuuden tunteen, kun tietää, ettei koskaan voi saada edes anteeksipyyntöä, hyvityksestä puhumattakaan, ja lisäksi jos pahaa oloaan yrittää purkaa, saa todennäköisesti vain väheksyntää ja syytöksiä ("no et sä voi syytön olla jos sua on kerta putkassa lyöty, ei virkavalta ilman syytä lyö"). Ahdistuneiden ja pahoinpideltyjen ihmisten näkeminen ahdistaa aina ihan riippumatta siitä, kenen uhriksi tyyppi on joutunut.
Lisäksi harmittaa niiden poliisien ja jopa joidenkin vartijoiden puolesta, jotka oikeasti tekevät työnsä hyvin ja asiallisesti poliisilain periaatteita kunnioittaen. Niistä sosiopaattiunivormuista aiheutuvat epäluulot ja vihat kohdistuvat varmasti ajoittain hyviinkin tyyppeihin, joita onneksi ihan oikeasti on, vaikka hyvätkin tyypit saattavat tehdä ylilyöntejä pelästyessään tms. Ero on kuitenkin siinä, myöntääkö tehneensä väärin. En pysty ymmärtämään tyyppejä, jotka valta-aseman nojalla purkaa omia ongelmiaan (pakko jotain sellaisia on olla jos käyttäytyy niin kuin jotkut tekee) ihmisiin, joilta on riistetty vapaus ja sitä kautta kasa muitakin perusoikeuksia.
Ihan sivusta seuratessakin tulee helpottunut olo, jos näkee hässäkkäpaikalle baarijonotappelun tms. takia tulevan sinisen univormun ottavan rauhallisesti ja asiallisesti tilanteen haltuun, rauhoittavan oikein valituilla sanoilla aggreilevat ja säikähtäneet osapuolet ja ehkä jopa keventävän tilannetta huumorilla sen rauhoituttua riittävästi. Tai jos kuulee virkavallan kiittelevän hyvin toiminutta kansalaista, joka on huolehtinut yöpakkaseen sammuneesta tuntemattomasta, arvioinut ensiavun tarpeen ja hälyttänyt apua. Liian usein apua soittaneellekin vaan ärähdellään, että luullaanko ettei poliisilla ole parempaa tekemistä kuin juoppojen roudailu. Varmasti olisi, mutta ehkä se ihmishenki kuitenkin -20 asteen pakkasessa menee edelle. Tai luulis niin.
Huoh. Kaikki ei ole kunnossa eikä putkapahoinpitelyt ole mitään "poikkeuksellisia tapauksia", paitsi jos ne päätyvät rosikseen asti. Kuitenkin yleensä siinä vaiheessa, kun tapauksia on kuullut taas liikaa, tulee yhtäkkiä vastaan joku edellä kuvatun kaltanen tilanne ja joutuu taas toteamaan, että luojan kiitos mätien omenien seassa on niitä kunnollisiakin. Harmi vaan, että mädät omenat jätetään usein paikalleen ja hyvistä tehdään sosetta.
0 kommenttia:
Post a Comment