Parisuhdetaikaa toipumislomalla

Wednesday, November 21, 2007

Aikainen aamu, talvi on hiipinyt pihalle ihan huomaamatta.

Viimeisen viikon oon käyttänyt blogeihin, matkakertomuksiin ja kaikenmaailman huuhaakristittyjen fundissivustojen selailuun. Vanha kunnon Rinne haalistuu ja valjunee.

Oon hymyillyt ja jopa hihittänyt parin päivän sisällä ekaa kertaa pelottavan pitkään aikaan, ja joka kerta huomaa, miten oudolta ja vieraalta se tuntuu. Käytän aikaa parisuhteeseen ja sen miettimiseen, ja mitä enemmän siihen upottaa aikaa ja ajatuksia sen paremmalta se tuntuu. Ehkä jotain on tehnyt elämässään oikein, kun painajaiset ja yöahdistus alkavat jäädä historiaan - jostain syystä melkein kolmen vuoden jälkeen ollaan molemmat käännytty nukkumaan eri päin, en enää herää niin etten tiedä olenko yksin vai en. Toinen häätää mut motkottaen lasta heiluen keittiöstä jos yritän hämmentää levyllä kiehuvaa safkaa; keittiö on liian pieni mulle, herra kokille ja liharuoille. Selästä löytynyt mustis sai terminaalihoidon omenavaahtokylvyssä selkähieronnan jälkeen, ja aamulla saa ekaks halauksen ja sitten vasta aletaan riidellä. Tässä kämpässä ei naureta niin usein etteikö joka kerrasta tulis pidemmäks aikaa kevyempi mieli.

Rahaa on vajaat kolme euroa vielä seuraavan viikon ajalle, ja sovittiinkin lounaasta Vinkissä. Pitänee alkaa kartottaa muita ilmasia safkapaikkoja lähistöltä, ettei tarvii väistellä savitakkeja Alepassa Varasta jotain -päivän kunniaks. Ulkomaailma kiinnostaa aina vaan vähemmän ja linnoittaudun tyytyväisesti kotinojatuoliin. Keikkaduunia tarjotaan päivittäin, mutta enpä taida olla työkunnossa vähään aikaan. Sitten kun kotona tuntuu siltä, että pärjään, voin alkaa hipsiä ulos. Käyn silloin tällöin nuorisoasemalla ihan ulkonaliikkumisen kannalta, mutta aina ovelle mennessä sydän alkaa hakata ja päässä vipata, enkä yleensä kotiinpalatessa muista koko reissusta mitään muuta kuin sekavia keskustelunpätkiä, menen täysin uupuneena nukkumaan ja herättyä koko ulkonakäynti ja junassa istuminen tuntuu epätodelliselta. Nykyset lääkkeet ehkä rauhottaa ja helpottaa panikointiin, mutta ei ainakaan skarppaa. Tahtoo xantut takas. Vitun lekurinilkki.

0 kommenttia: