Paska päivä ja vihaan kaikkea, tallon kastematoja ja revin kärpäsiltä siivet

Tuesday, November 13, 2007

Joku kyseli kommenteissa, enkö voi vaihtaa omalääkäriä. Viime viikolla oisin vastannut, että turha toivo, kun tätä yhtäkin lääkäriä alueelle odotettiin kolme kuukautta, jona aikana terveydenhuoltoa sai vain ensiavusta hätätapauksessa. Tässä yks päivä onnistuin kuitenkin avautumaan sille sen verran, ettei se kuulemma voi enää jatkaa lääkärinäni vaan siirtää mun hoidon jollekin muulle. Luulin et keskustelusta tulis ihan asiallinen, mutta sen jälkeen kun se kertoi, ettei ole ottanut oma-aloitteisesta lupauksestaan huolimatta yhteyttä mun terapiakäsittelijään koko reilun kolmen viikon aikana, kun ei ole ollut aikaa, mulla hajos pää ja aloin tentata sitä kaikesta siitä mitä muuta se on luvattuaan jättänyt tekemättä. Missä mun psykiatrisen lähete on, miksei se oo ottanut mulle kopioita mun potilastiedoista jo melkee kaks kuukautta sitten tehdystä lupauksesta huolimatta jne. Se ruikutti väliin, ettei hän saa sanottua asiaansa, mulla kiehu: mähän siihen otin yhteyttä ja mulla ne kysymykset on esitettävänä, vastaa vittu niihin ensin ja esittää sitten omansa.

Lopulta se ilmotti ettei aio jatkaa mun lääkärinä ja etten oo sen mielestä työkunnossa. Aijaa. Opiskelukunnossa ilmeisesti silti oon, koska selitin sille viimeks missä kusessa oon opintotukien suhteen, ellen saa pitkää sairaslomaa koska musta tuskin tulee opiskelukuntosta tänä lukuvuonna, ja se kirjotti 2 viikkoa saikkua ja ilmotti tyynesti et onhan tuokin sentään kaks viikkoa pois opintotukien takasmaksusta.

Toivottavasti saan uuden lääkärin. Tämä tapaus on välttänyt tehokkaasti mitään hoitoon liittyviä asioita ja puhunut mut aina ulos vastaanotolta lupailemalla, että hän selvittää, hän voi soittaa sinne ja sinne ja selvittää tilanteen, ja hän laittaa lähetteen käynnin jälkeen, ja katsotaan sitten ensi kerralla. Nyt kun selvis ettei se oo tehnyt mitään noista, niin on luottamussuhde vähissä.

Huooh. Eka kerta kun itsehillintä on hajonnut lekureiden kanssa muutenki kun itkemällä hysteerisesti kykenemättä lopettaa (jolloin tuolta irtos se kaks viikkoa saikkua). Potilaskertomuksissa mun yleisolemusta kuvataan ana vaan hiljaseks, varautuneeks ja "erittäin asialliseksi", siinähän sai joku sitten vaihtelua kertomuksiinsa. Voin kuvitella: "aikaisemmin hiljainen ja asiallinen potilas alkoi itkeä vastaanotolla. Annettu sairaslomaa. Seuraava kontakti: potilas rääkyy ja huutaa mielipuolisesti loukkauksia ja henkilökohtaisia solvauksia; havaittavissa paranoidisia piirteitä (syyttää hoitavaa tahoa valehtelijaksi), katsotaan aiheelliseksi siirtää jatkossa toisen lääkärin vastaanotolle paranoidisen aggressiivisuuden takia."

Lähetin Kelan terapiakäsittelijälleni viestin, jossa tiedustelin, että jos kielteisessä päätöksessä (jonka eteen olin tapellut pari vuotta) ohjataan hoitavan tahon luo ja hoitava taho ei ymmärrä paperista yhtään mitään, niin mitkäköhän mahtavat olla seuraavat toimenpiteet, ja että toivottavasti tyyppi nukkuu yönsä hyvin tietäessään, että jonkun ihmisen tila pahenee sen toimenpiteiden vuoksi jatkuvasti. Toinen virkailija vastasi, että minun kuuluu nyt aloittaa koko prosessi uudestaan alusta, etsiä uusi psykiatri, hankkia uusi b-lausunto ja hakea sitten uudestaan, ja lopuksi pahoitteli kielteisen päätöksen aiheuttamaa mielipahaa...

Päässä alkaa tosiaan flipata, enkä pystynyt tänään lähtemään edes nuorisoaseman lekurikäynnille. Yks on huutanut mulle syystä ja syyttä eilisestä lähtien enkä uskalla liikkua huoneesta toiseen. Illalla pitäis lähteä edustuskäynnille keskustaan, mikä on jo ihan ylitsepääsemätöntä.

Pelkkä lääkärin (kuin lääkärin) ajatteleminen lamauttaa. Ehkä joku päivä saan kunnon subu/dc/piri/mitkätahansa/kaikkeasekasin-vedot ja itteni riittävän sekasin et saan mentyä varaamaan lääkäriajan kolmen viikon jonotusajalla pidemmän saikun hakemista varten. Ei mulla oo varaa maksaa opintotukia takasin, siinä menee sit ne paljon vaalitut luottotiedot ja viimenenkin motivaatio kuntoutua työkuntoon. Siirtysin työttömäks, mut se karenssi. Vieläkin viime kuun vuokra maksamatta, tän kuun vuokramasseista ei tietoakaan.

Vetäminen on viime aikoina jäänyt vähiin, eikä oo mitään mikä helpottais. Päiväannokset on olleet jollain kämäsellä 05-1 millillä kituutusta, minkä jälkeen on aina ollut muutaman päivän tauko. Pisin tauko kolmen viikon sisällä oli 8 päivää, neljän päivän taukoja on ollut useampia. Kipeily alkaa vasta joskus kolmen päivän kohdalla ja pahoinvointi- ja särkylääkkeillä pärjää yllättävän hyvin. Psyyke ei vaan anna lopettaa - lääkäri lupas kattoa mulle jo syyskuussa jotain mielialalääkettä jota en ois jo kokeillu, mutta... no, se niistä lupauksista.

Mutsi lupas maksaa käynnin yksityispsykiatrilla, yritän sitä kunhan saan itteni siihen kuntoon että takana olis edes pari hyvää päivää ettei tarvii hajoilla täysin. Yksityiselle onneks pääsee yleensä samana päivänä, joten voi jotenkin valita kuntonsa.