Lomalta paluu

Friday, March 27, 2009

Viikon loma Lapissa teki tavallaan hyvää, toisaalta lisäsi parisuhdeahdistusta. Yks oli kuin perseeseen ammuttu nuuksiolainen ilves suurimman osan reissusta, eikä vähiten äitinsä takia, joka huolissaan lapsensa hyvinvoinnista keskitti energiaansa kontrolliin. Kuinka paljon suolaa saa lisätä ruokaan, riitelyä siitä saako Yks pilsnerin saunakaljaksi (sen olisi anopin mukaan pitänyt olla täysin nollatoleranssilla), anopin sängyn alle jemmattavia metadoneja ("ettet sitten kännissä niitä kisko") jne. Ymmärrän huolenpidon ja luottamuspulan, mutta hiukan överiksi välillä meni.

Tunnettiin itsemme teineiksi livahdellessamme salaa Alkoon ja piilotellessamme tölkkejä ja pulloja, vaikka täysin rehellisestikin sanottuna ei juotu montaakaan annosta päivässä. Pari kolme, joinain päivinä ei lainkaan.

Olin ennakkoon luvannut kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni lautailua. Tunnin jälkeen olin mustelmilla, häntäluu hajalla, kaatumisia lakkasin laskemasta jo alussa ja itku kurkussa luovutin mäen puolivälissä Yhden alkaessa jo hermostua siihen, ettei näillä vatsalihaksilla pääse pystyyn kaaduttuaan. Se raukka joutui auttamaan minut pystyyn joka ikisen kaatumisen jälkeen, ja lautailua kokeilleet varmaan tietävät että ensimmäisellä kertaa niitä kaatumisia sattuu ja tapahtuu. Milloin perseelleen, milloin turvalleen, milloin voltilla ympäri. Ne muutamat onnistumiset olisivat riittäneet motivoimaan ja innostamaan, jos vain olisin päässyt itse ylös. Voimat loppuivat täysin ja jalat alkoivat krampata. Lopulta tilasin autokyydin pois rinteen vierellä kulkevalta tieltä ja jätin Yhen laskemaan rauhassa. Ainakin kokeilin.

Puhuttiin, että voitaisiin mennä lähitienoon pulkkamäkiin treenaamaan, sitten joskus kun lihaskuntoni on parempi. En oikeasti kuvitellut, että a) olen näin huonossa kunnossa ja b) että lauta jaloissa ylösnouseminen vaatii niin paljon kehonhallintaa...

Viimeisenä iltana pohjosessa lähdettiin puolipakolliselle baarikierrokselle. Yöllä pakkanen laski -25:een ja kävelymatkaa mökille olisi ollut vähintään puoli tuntia. Oli niin perkeleen kylmä, känni ja väsy, että suunnistettiin kohti taksitolppaa. Taksien puutteessa Yks todisti jälleen olevansa streetwise, bongasi parkkipaikan toiselta puolelta perhanan ison, uudennäköisen ja kalliin maasturin ja meni juttelemaan kuskille.

Yks kehui aikansa äijän autoa - "ikinä en oo tällasen auton kyytiin päässyt" - ja pyysi sitten kuskia heittämään meidät mökin suuntaan pientä korvausta vastaan. Kuski oli sitä lajia, joka puhuu mielellään autostaan, ja kerrottuaan hevosvoimista ja moottoreista ja saatuaan vastaukseksi asiaankuuluvaa ihailua ja ylistystä kieltäytyi ottamasta reissusta maksua ja ajoi meidät kotioven eteen. Varsin miellyttävä baaripaluu.