Friday, March 06, 2009
Viikon katkoleskeyden jälkeen elämä palasi vanhoihin uomiinsa, kun Yks jätti päivän antabuksensa ottamatta voidakseen syödä testiversiota viinikastikkeesta, joka oli tarkoitus väsätä tänään. Bissetiskille kuitenkin vei miehen tie.
(Pyydettiin viikonloppuna pari kaveria syömään lupailemalla fasaani-vihannesruukkua (fasaani oli tarjouksessa yhdessä k-kaupassa, jonne tosin oli 30min bussimatka... ;) punaviinikastikkeella ja rakuunavalkosipuliperunoilla. Lisäksi listaan kuuluu toki vapaaehtoinen alkupala, jota varten ostettiin ihan snadisti katkarapuja pakastealtaasta. Tänään piti tehdä koeversio viinikastikkeesta parin sisäfileen kanssa, mutta ryynireissu vei kauas pois eikä saatu tehtyä sitä tänään. Asiat tärkeysjärjestyksessä. Jaksoi se äsken väsätä pikaversion kuitenkin...)
Vuosien varrella on alkanut tuntua siltä, että Yks tarvitsee aina vain pienemmän määrän alkoholia ja lääkkeitä päästäkseen samaan kuntoon, minkä saavuttaakseen sen piti ennen sentään ryypätä kirkkaita useampi viikko ja syödä tipuiltakin jyvät. Parin viikon antabuksen jälkeen riittää näköjään jo mun vanha päiväannos keppanaa, niin alkaa kiukuttelu, juoksuttaminen, huomionvaatiminen ja ennen kaikkea parisuhdejankkaus. Tänään olen kuunnellut monologeja siitä, miten meidän omaisuus jaetaan ja kumpi saa kämpän, kun kerta en suostu antamaan sille tilinkäyttöoikeuksia niin "meidän suhteestahan puuttuu sitten kaikki luottamus, ei me voida enää jatkaa". "Mä en sun kanssa lapsia hanki kun meidän välillä ei näköjään oo luottamusta." Ja muuta syyllistämistä samaan kasaan. "Miks sä oot aina mulle noin kiree, et sä musta koskaan oo oikeesti välittänytkään."
En ymmärrä, miten kymmenen keppanaa voi saada kenetkään tuohon kuntoon. Sen nuppi ei vaan enää kestä. Yks nuokkuu sohvalla ja säpsähtää hetkittäin hereille kysymään, missä kaikki muut on, vai onko meillä muita. Seuraavaksi se etsi ryhmää japanilaisia. Kun se alkoi hakkaamaan jalkaansa ja kysyin mitä se touhuaa, se höpisi jotain et "vittu miks ne ei pysy siellä" ja "presidentin käytävistä". Oon tottunut kuuntelemaan näitä niiden monen viikon putkien jälkeen, mutta tuntuu aika hurjalta että samaan tilaan päätyy nykyään jo yhdessä päivässä.
Avasin (taas kerran) asunnonhakusivut ja täytin lomakkeen. En vieläkään osaa painaa "lähetä"-nappia. Tunnen lukittuvani, jähmettyväni, meneväni täysin jumiin. Kaikkien tunteiden jäädytys ja ulossulkeminen on nykyään helppo pakokeino tilanteesta kuin tilanteesta. En halua luopua tästä kämpästä, en kesän parvekeistutushaaveista, en naapurustosta, en lähellä olevasta duunista, en ulkoilualueesta, lähikioskista...
Sanokaa mitä sanotte, Eurooppa 3 on yksi Suomen parhaista fiilistelybändeistä. Varsinkin, kun on vanha elämäntapaliftari. Tämän illan turhautumisen, tympiintymisen ja silti eteenpäin ennallaan jatkamisen teemabiisi tulee tässä.
En ole jaksanut kirjoittaa tai ainakaan panostaa kirjoittamiseen pitkään aikaan. Yhtenä syynä siihen on toinen blogiprojekti (jos arvaatte ei saa sanoa!;), toisaalta tasaisesta arjesta ei ole kirjoitettavaa. Paitsi niinä päivinä jolloin on energinen ja avoin olo, aurinko paistaa jne, maailmaakin havainnoi ihan eri tavalla. Joskus ulkona kävellessä tulee hetkiä jolloin ideoita kirjoittamisesta pursuaa, mutta lopulta harmaa masentaa taas kuitenkin. Oli miten oli, eiköhän Erhealbumikin aktivoidu kohtapuoliin taas.
4 kommenttia:
Mä tierän !!!
Tuo ruoka kuulostaa aivan fantastiselle, oikein nälkä tuli. Fasaani on niiiiiin hyvää, nami!
Mun yhen kaverin edesmennyt mies oli samaa kalibeeriä ton kaljan kanssa, hirvee mesominen ja räiske jos ei kaljaa ollut tai rahaa siihen tippunut. Ihan liian monasti jouduin sitä liian läheltä todistamaan ja viinahan sen kundinkin sit lopulta vei tai nuppi sekos/pehmeni viinasta/luottimista ja teki mitä teki sitten.
Viikonloppuja!
Kuulostaa aika pahalta tuo Yhen touhu. Ihmiset, jotka juovat liikaa, lopulta juovat päänsä juurikin tuohon kondikseen - puhumattakaan nyt tuosta ryynien nappaamisesta samaan aikaan. Ei kovin kivalta kuulosta.
En ole kukaan sanomaan mitä pitäisi tehdä, mutta sen voin sanoa, että parisuhteen ei tarvitse olla jatkuvaa syyllistämistä, venkoilua ja sekoilua.
Valoa viikonloppuusi!
Mä en ole KOSKAAN syönyt fasaania, oikeesti. (Ei niitä Pohjoisessa ollut ja täällä kukaan ei ole tyrkyttänyt..)
Toivottavasti saat jotain selkoa tuohon Yhen kanssa asumiseen! Et voi olla aina syypää ja pääsyy kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan! Tilaa hengittää sullekin...
Voimaa viikonloppuun!
Ehkä ei pitäisi tilittää liian katkerasti nukkumatta yön yli. Ei tämä elämä nyt kuitenkaan ihan niin ankeaa onneksi aina ole - Yks totes yhden illan dokaamista riittävän tällä kertaa ja jatkoi samantien streittaamista.
Sukulaisvierailulta tullessa kämppä oli siivottu ja ruoka valmiina... Ehkä perun ison osan valituksiani, ainakin niin pitkäksi aikaa kun tämä meno jatkuu. :)
Ja Stansta: En mäkään muista syöneeni, nyt tosiaan bongasin lehdestä mainoksen kokonaisista fasaaneista 6e/kg, niin pakkohan sellainen oli kokeeksi hakea...
Post a Comment