Saturday, November 29, 2008
Kokosin joskus kauan sitten sen verran tervettä ennakkoluuloa, etten vahingossakaan myöntänyt säännöllistä päihteidenkäyttöä terveydenhuoltohenkilökunnalle. Kerroin kokeilleeni, mutta koska bentsorespojen kanssa ei ole ollut ongelmia suuntaan eikä toiseen, niin sain olla rauhassa väärinkäyttöepäilyiltä.
Alkukesän repsahdusten jälkeen päätin hakeutua katkolle, jos vetämisen lopettaminen ei kesän aikana onnistu. Parin päivän päästä tulee täyteen viisi kuivaa kuukautta, enkä vieläkään ole käynyt osastolla kuin viemässä tupakkaa ja suklaata.
Katu-uskottavuuteni ilmeisesti kärsii tästä. Jos kotivieroitus onnistuu, se on tietysti merkki siitä ettei koskaan ole koukussa ollutkaan. Tosinistin olisi kuulunut ravata katkoilla, sairaalassa, linnassa, putkan pahnoilla ja lepositeissä. Tosinisti on hankkinut vetämisestään mappikaupalla virallisia tositteita; kuulustelupöytäkirjoja, haastekirjelmiä, sakkolappuja, ulosottokirjeitä, potilaskertomuksia ja reseptejä.
Oma pöytäni tuntuu kovin puhtaalta. Ei sakkoja, ei kuulusteluja, ei kotietsintöjä, ei päihdemerkintöjä tk:lla, ei hepatiitteja tai hiviä. Kaikki raajat ja luottotiedot on tallella. Jäljellä on pari snadia arpea ja enemmän tai vähemmän pysyvä ab-hepatiittirokotesuoja.
Ongelma on siinä, miten rakentaa uutta kun vanha on salaisuus? Olen suhteellisen hissunkissun aiheesta ja keskitän siitä viestimisen nettiin. Vanhoille tutuille on hankala kertoa kuulumisia, kun elämä on täysin tapahtumaköyhää ja sen sisältö pyörii jonkin-tekemättömyyden eli kuivilla olon ympärillä. Tämän viikon suurin juttu oli lottoarvonta ja pilaantuvien asioiden siivoaminen jääkaapista.
Tiettyjen juttujen salaaminen oli monta vuotta järkevää. Silti harmittaa Yhen puolesta, kun sitä rangaistaan rehellisyydestä ja venytetään loputtomiin. Lomia ei ole vieläkään, vaikka puhtaita seuloja on ties kuinka monta kauniissa rivissä. Viikosta toiseen lomia luvataan "seuraavalla viikolla" ja pompotetaan seuloihin ikäänkuin siinä toivossa, että jossain vaiheessa sieltä tulee se positiivinen, jonka perusteella lomista keskustelua voidaan taas kerran lykätä. Jos labra hukkaa seulan, papereihin tulee merkintä positiivinen; jos seula on puhdas mutta Yks myöntää itse ennen seulaa ottaneensa pamin tai pari, merkintä on positiivinen. Jos puhaltaa enemmän kuin 0,00, jää ilman päivän lääkettä ja seuraavan päivän annos on 75% normaalista. Bentsojen suhteen on nollatoleranssi, missä suhteessa paikallinen klinikka on ilmeisesti melkoinen poikkeus.
Sekä minulla että Yhellä itsellään alkaa olla kasvava luottamuspula klinikkaa kohtaan. Aion varoa pirun tarkkaan mitä sanon niille. Hoidon ei teoriassa tulisi estää työssä käyntiä, mutta 4-5kk ilman yhtäkään lomapäivää estää sitä minusta aika tehokkaasti. Hoitsujen mukaan duuniin menoa ei kannattaisi edes harkita alle puolen vuoden, mielellään vuoden hoidon.
Koska en itse joudu juoksemaan klinikalle päivittäin, on hankala eläytyä moniin juttuihin lomia lukuunottamatta, niiden jumitus kun rajoittaa omaakin liikkumista. Sen sijaan haittaa paljonkin se, että korvaushoitoklinikan muuttaessa paikallinen Vinkki siirtyy osaksi kaupungin omaa huumehoitoklinikkaa, eli Vinkissä ja k-hoitoklinikalla istuu jatkossa samat hoitsut ja samat lääkärit. Ei ole sitten suuresti asiaa sinnekään.
Vinkkien ehdoton valttikortti on niiden erillisyys kunnallisesta terveydenhoidosta ja asioimisen anonymiteetti. Nyt sekä terveysneuvontapisteen rooli että henkilökunta lääkäriä myöten muuttuu. Omat kontaktit siirtyy muualle ja samalla meiltä katoaa ainut toimiva ja luottamuksellinen hoitosuhde. Tuntuu vähän siltä, ettei jotkut tahot taas ole ihan tajunneet Vinkin virkaa.
edit. En btw voittanut lotossa. Arvasittekin varmaan.