Saturday, November 29, 2008
Kokosin joskus kauan sitten sen verran tervettä ennakkoluuloa, etten vahingossakaan myöntänyt säännöllistä päihteidenkäyttöä terveydenhuoltohenkilökunnalle. Kerroin kokeilleeni, mutta koska bentsorespojen kanssa ei ole ollut ongelmia suuntaan eikä toiseen, niin sain olla rauhassa väärinkäyttöepäilyiltä.
Alkukesän repsahdusten jälkeen päätin hakeutua katkolle, jos vetämisen lopettaminen ei kesän aikana onnistu. Parin päivän päästä tulee täyteen viisi kuivaa kuukautta, enkä vieläkään ole käynyt osastolla kuin viemässä tupakkaa ja suklaata.
Katu-uskottavuuteni ilmeisesti kärsii tästä. Jos kotivieroitus onnistuu, se on tietysti merkki siitä ettei koskaan ole koukussa ollutkaan. Tosinistin olisi kuulunut ravata katkoilla, sairaalassa, linnassa, putkan pahnoilla ja lepositeissä. Tosinisti on hankkinut vetämisestään mappikaupalla virallisia tositteita; kuulustelupöytäkirjoja, haastekirjelmiä, sakkolappuja, ulosottokirjeitä, potilaskertomuksia ja reseptejä.
Oma pöytäni tuntuu kovin puhtaalta. Ei sakkoja, ei kuulusteluja, ei kotietsintöjä, ei päihdemerkintöjä tk:lla, ei hepatiitteja tai hiviä. Kaikki raajat ja luottotiedot on tallella. Jäljellä on pari snadia arpea ja enemmän tai vähemmän pysyvä ab-hepatiittirokotesuoja.
Ongelma on siinä, miten rakentaa uutta kun vanha on salaisuus? Olen suhteellisen hissunkissun aiheesta ja keskitän siitä viestimisen nettiin. Vanhoille tutuille on hankala kertoa kuulumisia, kun elämä on täysin tapahtumaköyhää ja sen sisältö pyörii jonkin-tekemättömyyden eli kuivilla olon ympärillä. Tämän viikon suurin juttu oli lottoarvonta ja pilaantuvien asioiden siivoaminen jääkaapista.
Tiettyjen juttujen salaaminen oli monta vuotta järkevää. Silti harmittaa Yhen puolesta, kun sitä rangaistaan rehellisyydestä ja venytetään loputtomiin. Lomia ei ole vieläkään, vaikka puhtaita seuloja on ties kuinka monta kauniissa rivissä. Viikosta toiseen lomia luvataan "seuraavalla viikolla" ja pompotetaan seuloihin ikäänkuin siinä toivossa, että jossain vaiheessa sieltä tulee se positiivinen, jonka perusteella lomista keskustelua voidaan taas kerran lykätä. Jos labra hukkaa seulan, papereihin tulee merkintä positiivinen; jos seula on puhdas mutta Yks myöntää itse ennen seulaa ottaneensa pamin tai pari, merkintä on positiivinen. Jos puhaltaa enemmän kuin 0,00, jää ilman päivän lääkettä ja seuraavan päivän annos on 75% normaalista. Bentsojen suhteen on nollatoleranssi, missä suhteessa paikallinen klinikka on ilmeisesti melkoinen poikkeus.
Sekä minulla että Yhellä itsellään alkaa olla kasvava luottamuspula klinikkaa kohtaan. Aion varoa pirun tarkkaan mitä sanon niille. Hoidon ei teoriassa tulisi estää työssä käyntiä, mutta 4-5kk ilman yhtäkään lomapäivää estää sitä minusta aika tehokkaasti. Hoitsujen mukaan duuniin menoa ei kannattaisi edes harkita alle puolen vuoden, mielellään vuoden hoidon.
Koska en itse joudu juoksemaan klinikalle päivittäin, on hankala eläytyä moniin juttuihin lomia lukuunottamatta, niiden jumitus kun rajoittaa omaakin liikkumista. Sen sijaan haittaa paljonkin se, että korvaushoitoklinikan muuttaessa paikallinen Vinkki siirtyy osaksi kaupungin omaa huumehoitoklinikkaa, eli Vinkissä ja k-hoitoklinikalla istuu jatkossa samat hoitsut ja samat lääkärit. Ei ole sitten suuresti asiaa sinnekään.
Vinkkien ehdoton valttikortti on niiden erillisyys kunnallisesta terveydenhoidosta ja asioimisen anonymiteetti. Nyt sekä terveysneuvontapisteen rooli että henkilökunta lääkäriä myöten muuttuu. Omat kontaktit siirtyy muualle ja samalla meiltä katoaa ainut toimiva ja luottamuksellinen hoitosuhde. Tuntuu vähän siltä, ettei jotkut tahot taas ole ihan tajunneet Vinkin virkaa.
edit. En btw voittanut lotossa. Arvasittekin varmaan.
6 kommenttia:
Ei se katso nisteyden tasoa, miten vieroittautuu. Joillekin on täysi mahdottomuus vierottautua hoidossa ja päinvastoin. Pääasia, että vieroittautuu ja pysyy kuivilla, niin parempi jokaiselle, varsinkin itselleen.
Riippuvuus on ihan helvetillinen sairaus ja siitä parantuminen rankka prosessi, teki sen sitten miten tahansa. (Todella isot respectit jokaiselle entiselle addiktille!) Uusi elämä päihteiden jälkeen rakentuu kyllä, kun vain jaksaa uskoa itseensä ja pikkuhiljaa hakea päihteettömiä kokemuksia, usko pois. :)
T: Yks superfeikkinide (thank god), joka nähnyt tarpeekseen yhden aidon tosinistin elämää (kera hänen sakkojen, kuulusteluiden, linnareissujen, hepatiitin, halvauksen, tappeluiden, diilauksien, ostojen, katkojen, sairaaloiden ja muun riippuvuus-paskan) sekä ottanut siitä kaikesta opikseen
Mustakin on aina tuntunut, että mua katsotaan jotenkin kieroon kun olen vastannut rehellisesti, etten ole koskaan ollut missään katkolla. Outo tyyli 'mitata' narkkaamisen 'tasoa'. Hattua nostan kaikille, jotka onnistuvat lopettamaan tavalla tai toisella, yksin tai autettuna!
Ei tämä päihteettömyys helppoa ole, ei. Mutta jatketaan valitsemallamme tiellä, eikö? TSEMPPIÄ!!!
Bronx voitti muuten lotossa. 11 egee.
-M
Mää voitin kans lotossa juuri ton samaisen 11 ekee. ja tein lottoo 9 ekellä, joten jäin sit nyt muutaman voitolle.
Tuttua puhetta tuons. puhtaus rekistereissä. Mulla ei kans löytynyt mitään merkintöjä mistään ennenkuin sössin elämäni vuosi sitten. Silloin tuli rikosrekka, lastensuojelu ja päihdepuolenmerkinnät. Itse hakeuduin toki klinikalle koska silloin 9 kk sitten ja halusin merkinnän papereihini, koska muuten lopettamisesta ei ois tullu yhtään mitään. Avohoidossa kävin, ei ole siis osastovierrotuksia tmv. Ja oman vierrotuksenkin olin jo hoitanut kondikseen ennen avolle hakeutumista, ekat seulat mitkä annoin oli puhtaat ja kaikki loputkin sen jälkeen.
Kyllähän se avokin hieman vaikeutti elämää, koska salaisuushan tämä oli ja on edelleenkin, vain muutama läheisin tietää. Aina piti varoa että ketä siellä on ja kuka näkee jne... Joten voin kuvitella kuinka korvaushoito ja sen tuomat vaikeuttaa kaikella tasoa, varsinkin kun lomat ei Yhellä pyöri. Inhottavaa!
Mutta onnea viidestä kuukaudesta, se on tooooosi hyvä alku ja lisää tulee vaan, eiks nih ?!
Funka, yritän potkia itseäni uskomaan tuon, ja tiedän, että niin on. Silti jatkuvasti tulee hetkiä, jolloin kaipaa epätoivoisesti edes jotain syytä nousta aamuisin, oli se sitten raha, ihmiset, huvi tai vaikka sitten roinaa.
Ja Stansta ja Lumi, kiitos tsemppauksesta. Mua on tsempattu blogikommenteissa niiiiin paljon, että nyt melkein hävettää...
Mut anyway, siitä sitten seuraavassa postauksessa. Salailun ja ryhmätilannepelon takia (ja siks, etten halua haalia sosiaalisia kontakteja nidepiireistä) vertaistuki reaalimaailmassa on aika vähissä, joten virtuaalivertaistuki on sitäkin tärkeämpää. Kannustus on oikeasti merkityksellistä, kiitokset siitä kaikille.
Erroristi, tiedän tuon tunteen. Joskus päivän kohokohta on, kun pitää käydä viemässä joku Kela-lappu tai hakea lähikaupasta jotain syötävää. Itsellä masenhnus sitoo kotiin. Mitään ei jaksa eikä keksi. Liikaa niitä päiviä, jolloin haluaisi herätä vain ottaakseen lääkkeen ja käydäkseen veskissä. Sisältö puuttuu, mutta ei oikein jaksa sitä metsästääkään. Mutta kyllä tää tästä, ihan oikeasti, meillä molemmilla paranee.
Post a Comment