Jouluhuumaa - nyt jo?

Wednesday, November 12, 2008

Ensimmäiset joulumainokset tuli postiluukusta, ja ostosvimma iski. Tili näyttää nollaa ja lohduttaudun sillä, että ei kuitenkaan kannata ostaa vaatteita ennen kuin paino on tippunut entiselleen. Huomaan saavani thinspirationia kuvista, joissa tyypeillä on hoikka kroppa - niinkuin mullakin joskus - ja yritän vakuuttaa itseni siitä ettei sen saavuttaminen voi eikä saa olla mahdotonta. Ja silti olen tänäänkin syönyt mahan täydeltä voileipiä.

Ostosvimma ei rajoitu vaatteisiin. Haluan myös suklaajoulukalenterin (kun en lapsena saanut - äiti vastusti krääsäkulutusta ja lapsiin vetoavaa mainontaa - niin tässä iässä saan jo sellaisen ostaa), iPodin (ei mitään hyvää syytä, ne kuoret vaan näyttää niin kivalta), isohkon litteän näytön ja näppiksen (selkä hajoaa, kun näpyttelee nojatuolista sohvapöydällä olevaa läppäriä), mustan istuvan maiharitakin (aina halunnut ja nyt kun näin kuvan niin haluan entistä enemmän) ja ison tauluteeveen (...).

Haluaisin myös meikkejä, tuoksuvia suihkushampoita, kynsilakkaa, pitkiksiä ja sukkahousuja, ison läjän uusia rintsikoita (lihominen teki tehtävänsä sielläkin) ja polvipituisen silkkiaamutakin. Ja ehdottomasti uudet tyynyt sänkyyn (kaikki on ikivanhoja ja pihistetty kai aikanaan molempien himasta kotoamuuttaessa), lämpimät peitot talveksi (herään joka aamuyö hillittömään paleluun) ja villasukkia Yhelle. Hitto kun en osaa neuloa. Pitäisiköhän opetella?

Ja tietysti haluan joulukuusen, ja haluaisin lopultakin alkaa keräämään ja tekemään joulukuusenkoristeita sitä päivää varten, kun joskus on oikeasti oma koti ja lapsia. Siitä voisi melkein tehdä ympärivuotisen harrastuksen. Haluan myös piparintuoksua, kardemummaa kahviin, glögiä ja manteleita, kulkusten kilinää ja narskuvaa lunta kirkkaassa yöpakkasessa. Tiedän, että joulumielikuvani ovat kliseistä nostalgiahöttöä, mutta se on se mitä lapsuuden jouluista lumisella maaseudulla jäi.

Kyynisen teini-iän joulut olivat aina vain vaivautuneita tilanteita, sulkeutumista omaan huoneeseen ja itkuista kotoamuuton odottelua. Viidennellä luokalla avasin pehmeää pakettia sukulaisperheeltä, ja kääreistä kuoriutui kirkkaan lila Muumi-collegepuku. (Äiti haukkui minut moneen kertaan seuraavan vuoden aikana siitä, etten käyttänyt "ihan hyviä vaatteita, kato kuin pehmeitäkin vielä".) Samaksi jouluksi vaari oli tilannut joulupukin ja pakotti minut suvun kuopuksena istumaan pukin polvelle. Joululauluja en suostunut laulamaan vaan pakenin paikalta naama punaisena.

Mutta ne lapsuusjoulut, ja samoin ne joulut jotka vietin kaikessa rauhassa yksin kotona kaikkien kavereiden kaikottua perheidensä luo. Rakastin niitä jouluja. Paria lasillista punaviiniä, lastenohjelmia telkkarista, musiikin kuuntelua kaikessa rauhassa, herkkuja ja hiljentymistä kynttilöiden kanssa samalla, kun ulkona koko maailma tuntuu pysähtyneen muutamia baareja lukuunottamatta. Yksinäiset joulut on olleet ehkä niitä parhaimpia. Avopuolisoitumisen jälkeen jouluista on kadonnut se pieni taianhiven, ja se on arkeistunut ruoaksi ja siivoamiseksi.

Yhen lyhytjänteisyys ärsyttää. Sillä ei ole itsekuria nimeksikään, ja pelkään sen hoidon jatkumisen puolesta. Tuntuu, ettei se jaksa skarpata sen vertaa, että lomat lähtisivät juoksemaan ilman suurempia mutinoita, ja samalla se turhautuu siihen, ettei lomia saa.

Ja päivän helppo resepti:

Pilaantumisuhkavuokaruoka

Vihannekset, jotka pitää saada kulumaan ennen kuin menevät pilalle (esim. parsakaalia, kukkakaalia)
Paketti lihasuikaleita (woo, jos nämä jättää pois niin saa helppoa vegeruokaa!)
Maitoa
Juustoa (kuivanut känttykin kelpaa)
Kasvisliemikuutio
Pippuria ja suolaa lihalle
Piripiriä kasviksille
Sipulia (pari kpl, ei liian pieniksi paloiksi)

Rehut ja sipulit paloiksi ja uunivuokaan. Suikaleet pannulle, maustetaan siinä ja vuokaan vihannesten sekaan. Samalla voi väsätä helpon juustokastikkeen (tippa vettä kattilan pohjalle kuumenemaan, sitten puolisen litraa maitoa ja kasvisliemikuutio (tai puolikas) kattilaan, kun maito on kuumaa niin sekaan sulatetaan juustoa pieninä paloina ja sekoitetaan koko ajan) lasagnereseptejä muistellen ja laittaa uunin kuumenemaan 200-225 asteeseen.

Kun juustokastike on valmis, valutetaan se tasaisesti eri puolille vuokaa. Tässä vaiheessa voi vielä lisäillä piripiriä niin, että sitä menee vähän vihanneksillekin. Viimeistellään vuokaruoka latomalla maun mukaan juustosiivuja safkan päälle ennen uuniin laittoa. Uunitusaika rehupalojen koosta ja nesteen määrästä (pitää olla riittävästi) riippuen 20min tai vähän päälle. Kokonaisvalmistusaika noin 35min.

Reseptikuvia en napsi, kun ruokakin on vasta uunissa.