Sunday, November 09, 2008
Sen jälkeen kun lakkasin olemasta superaktiivinen, illat alkoi mennä aiempien ylipitkien kokousten ja seminaarien ja öisten dyykkireissujen sijaan nojatuolissa. Alussa luin tenttikirjoja sun muuta jännää, sitten keskittymiskyky häipyi samalla kun masennus ja panikointi tuli tilalle. Vetäminen pakotti ravaamaan ympäriinsä pitkin iltoja, ja kun se loppui, alkoi tv-sarjojen säännöllinen seuraaminen.
Nyt tv on päällä melkee aina kun istun koneella ja tuijotan kahta ruutua vuorotellen. Mainokset ja ilmaisjakelulehdet kasaantuu eteisen lattialle ja itse muumioidun olkkariin. Perse leviää pitkin nojatuolia ja selkä alkaa kasvaa sammalta.
Kun päivät on liian pitkiä ei jaksa keskittyä mihinkään. Turhautuu vaan ja odottaa, että aika kuluu. Yksi brittisarja, sitten toinen, välissä nelosta tai subia ja sitten tuleekin jo Simpsonit.
Laihduttaminen on hyvällä alulla. Syön samoja linnunannoksia kuin silloin laihana (eikä enää tule edes nälkää!), annoin itelleni luvan mussuttaa jugurttia niin paljon kuin huvittaa ja sain pakkomielteisen ahmimisenkin kuriin yllättävän helposti, muutamassa päivässä. Ja minähän tulen olemaan ainakin 8kg hoikempi, kun joulu tulee. Pakko olla tai en pysty ahmimaan niinkuin jouluna vain kuuluu.
Yks pyörii edelleen pienessä kierteessään. Parin hupibentson jälkeen maailma ei enää riitä, tili tyhjenee lähikiskan jääkaappikaljoihin, sitten juodaan keittiön kaappiin hamsteroidut punkut ja liköörit ja sen jälkeen se mönkiikin mun bentsokulholle luvalla tai ilman. Sillähän tosin on ehdoton porttari mun bentsoihin ja Alkoon, mutta tiedän sen raottavan molempia aina ajoittain mulle kertomatta. Sillon se pysyy kuitenkin niin kohtuudessa ja on yleensä jotenkuten perusteltua, etten viitsi kitistä sen enempää.
En kiellä, etteikö itellä tekis mieli. Muutama selkäkipudesukka ajoittain tekee pelkkää hyvää (kunhan tajuaa olla lähtemättä ulos himasta), mutta inhoan morkkiksia...
Kun Yks nakertaa jyviä, tulee jano ja sitten voi käydä niin, että aamulla ei puhallakaan nollapromilleja ja jää ilman päivittäistä metkua. Ja kun ei saa metkua, kipeää oloa pitää paikata bentsoilla ja bissellä. Ja niin edelleen.
Törmäsin musiikkiin. Tällainenkin olo on joskus.
6 kommenttia:
Tekis mieli vaan laittaa: -"- moneen asiaan; ilmaislehdet, TV, netti, paikalleen jämähtäminen ja siihen turhautuminen...On niin tuttua! Mutta mitäpä tuon kertominen auttaa, joten toivotan edes kynttilänvaloa tunnelin päähän!!! Älä ole liian ankara itsellesi laihduttamisen suhteen -hitaasti kadotetut kilot pysyy paremmalla tod.näköisyydellä palaamatta takaisin, as U know. Tsemii tulevaan viikkoon! :)
Mulla ei ole kunnolla oikein itsekuria ton syömisen kanssa. Siis viikolla kyllä pidättäydyn herkuista (namit, limut, sipsut, roskaruoka jne...), mut viikonloppuna otankin sit kaiken ton takaisin. Korvaan ihan yltiöpäisenä sen mitä en viikolla saa syödä. Ja sen vuoksi yritän siis himoliikkua, mut siihenkin on into ollut lopahtamisvaiheessa aina välillä. Nyt tsemppasin vähän kun sain soittimeeni ladattua uutta musiikkia ni se palautti hieman intoa. Olen huomannut yhtäläisyyksiä ton herkkujen syömisen ja vetämisen kanssa aina aika-ajoin. Nimittäin esim. ne kaikki herkut on syötävä sieltä kaapista pois viimeistään sunnuntaina koska tiedän etten osaa vastustaa niitä viikolla jos niitä kaapissa on...
Mukavaa alkanutta viikkoa :)
Stansta: Juu en, elän tällä hetkellä about samalla ruokavaliolla millä tuli hyvin toimeen monta vuotta. Ahmiminen alkoi kunnolla vasta nyt kesällä, niin pääasia on, että tottuu taas syömään kohtuullisia määriä entiseen malliin... Kuntoilla voi sitten jos tuntuu ettei kohtuusyöminen riitä :).
Lumi: Pitäs itekin keksiä jotakin, mikä vetäis lenkille. Lupasin lenkittää naapurin koiraa joskus, mutta emt tuleeko siitä mitään. Soitin on valmiiksi täynnä musiikkia ja odottaa vaan että saan verkkarit lyhennettyä. Onneksi ompelukone on rikki.
Tuosta herkuttelusta, niin oon kyllä siunannut nyt sitä, etten ole erityisesti makean perään. Paljon helpompaa pitää itsensä kurissa, kun antaa itsensä syödä sen suolaisen juustovoileivän ja sitten ei tee enää mieli mässyjä.. Reflaillessa tuli syötyä karkkia vuoden edestä, tiedä sitten mikä puuska sekin oli. Jostain piti saada energiaa jos oikea ruoka ei oikee menny alas.
Minulle ei herkut maistu(paitsi latte ja croissant aamulla...), tykkään suolaisesta ja kunnon ruuasta enemmän ja syön aika säännöllisesti ja kohtuullisia annoksia. Ei tässä silti näytä laihtumaan pääsevän...
-minh-
Juu, siis ei mullakaan se pahin ongelma ole ne karkit vaan ihan normisapuskakin käy, tai voileivät kaikella hyvällä päällysteellä. Kunhan jotain saa mussuttaa. Toki viikonloppuna tuo pääsee unohtumaan kun on muuta niin paljon tilalla, tän hetken viikonloppuvillitys on tuc-paprika-suolakeksit tuorejuustolla tai dipaten. Voi huoh. Mut huomenna meen jumppaan, ihan saletisti!
Lumi, Mun tekee jatkuvasti mieli dipattuja vihanneksia, mutta ei oo piruvie rahaa edes porkkanoihin. Porkkanasuikaleet kunnon kermaviilidipissä on niiiin hyviä. Mutta kun ei oo rahaa valikoida niin syön sitä mitä ilmaseks saa, mikä tällä viikolla tarkoittaa briejuustoa ja leipää...
Ja Minh, ei saa masentaa. :) Just kun oon päässyt pakkoahmimisesta niin saan elätellä toivoa siitä, että josko tällä nyt sitten laihtuis... Voi tosiaan olla, että jossain vaiheessa on pakko raahautua lenkille ja salille, mutta kunhan nyt ei enempää paisu.
Post a Comment