Rahattomuus raitistaa

Thursday, November 27, 2008

Olen pohjaton kaivo, rahanreikä, moolok.

Maksan laskuni niin ajoissa kuin muistan (yleensä ensimmäisen muistutuksen jälkeen), vuokran aina kun voin ja elän halvalla. En omista autoa (en ole saanut säästettyä edes ajokorttiin), en syö ulkona, en käy baareissa, en käytä kamaa, en osta pillereitäkään juuri koskaan ja jos ostan, niin kohtuuhinnalla yhden illan iloksi.

Bisseen menee yhteensä pari euroa päivässä, tupakkaan 10e viikossa ja nuuskaan puolet siitä. Sipuli maksaa 1,30e/kg, maitolitra euron ja tölkki kermaa 60 senttiä. Juuri muuta ei osteta, juusto liftataan tarvittaessa lähimarketista. Jos tuntee olevansa rikas, voi alkoholiliikkeestä hakea kerran kaks viikossa pienen Valdemarin ja tarjota pari röökiä tupakkapaikalla.

Kuun alussa kasautuneiden laskujen ja vuokran jälkeen tilille jäi 30e. Sen jälkeen on tehty hissukseen velkaa entisten päälle, lainattu naapureilta joilta kehtaa, pyydetty vanhemmilta, haettu ruokajonoista sen mitä saa, poimittu joka ikinen pullo ja tölkki tienvieriltä ja busseista talteen ja siivottu kämppä mullinmallin moneen kertaan etsiessä viiden sentin kolikoita maton alta ja nojatuolin tyynyjen välistä.

Osaan elää nollabudjetilla, kunhan on vessapaperia. Mielellään myös kahvia ja maitoa. Ilmaisia ruoka- ja kahvipaikkoja, päiväkeskuksia, Elokoloja ja leipäjonoja on sen verran, että nälkään ei kuole ja röökinkin yleensä saa, mutta ei se tarkoita että elämä tuntuisi sillä tavalla pidemmän päälle kovin mielekkäältä. Päivätuvat tosin tekevät köyhäilystä edes jotenkin mielekästä ja menevät sosiaalisesta aktiviteetista, jossa kaikki ovat samassa jamassa. Mutta silti. Tarvitsen edes muutaman tupakan ja yhden bissen päivässä, niin tulen toimeen.

Elämä rajoittuu liikaa, kun sen joutuu karsimaan ehdottomiin välttämättömyyksiin. Ei huvita nähdä ketään, kun ei ole varaa maksaa omaa kahviaan, kaljasta puhumattakaan, enkä ole tähän mennessä kehdannut kutsua kavereita kahville tai syömään Vinkkiin. Velkaa en halua ottaa enempää, ja haluaisin nollata velkasaldon ennen joulua. Ajatukselle leffaan menosta ollaan naurettu jo pitkään (onko mitään älyttömämpää kuin upottaa 20e parin tunnin leffaan), mutta ravintola-ateriasta halvassa raflassa ollaan haaveiltu kuukausia. Ja siitä unelmasta en aio luopua, ennen joulua sinne raflaan mennään ja ostetaan vielä lonkerotkin ruokajuomaksi. Niih.

Tekisi mieli kitistä siitä, miten köyhäily on taas ihan vaan Yhen syytä, mitäs bentsokuosaa vähintään kerran kuussa ja upottaa taskunpohjakolikot valtion monopolille, mutta kun ei sekään olisi ihan reilua. Se on tyytyväinen vähään, kunhan saa kaljaa, nuuskaa ja suklaata, ja tämän kuun talousahdinko johtuu pääasiassa kesällä hankituista vuokrarästeistä ja siitä, että maksamattomia laskuja oli päässyt kertymään pinoksi asti. Joulukuussa lyhennetään tuttuvelat pois ja kevään ajan vuokrarästejä, joten kai tähän pitää tottua.

Olisin varmaan katkera, jos voisin syyttää tilanteesta jotakuta muuta. Ihan itse kuitenkin olen elänyt yli varojen; käskenyt toisen tuoda mullekin samalla kaljaa kaupasta, hakenut kerran dormareitakin, päästänyt ne helvetin laskut kasautumaan, polttanut liikaa tupakkaa ja antanut joskus myöten karkkihampaallekin. Olin vain jotenkin saanut päähäni, että kun ei enää vedä niin rahaahan on väkisinkin vähän löysempään elämään kuin ennen. Ja höpöhöpö.

Huomenna saa rahaa, tupakkaa ja kylmän keppanan työpäivän jälkeen ja ensi viikolla tulee tuet, joten ainakin vähäksi aikaa voi henkäistä. Juhlin sitä kolmen euron viinipullolla, ostamalla tölkin (ehkä jopa kaksi!) kermaa jääkaappiin, euron suklaajoulukalenterilla ja hakemalla lopultakin bentsot apteekista. Jospa se riittäisi nyt minun kulutusosuudekseni maailmantalouden elvyttämisessä...