Itsekontrolli ja pöhköjä unia

Thursday, November 20, 2008

Kahvikuppi on puolillaan, kuusen oksilla lunta ja ensimmäinen vapaapäivä koko viikolla. Ensi viikon voisi ottaa kevyemmin. En tiedä jaksaisinko tehdä täyttä viikkoa jouluun asti, vaikka kuinka saisi 40e viikolta käteen.

Aamun treeni jää tekemättä, kun en tajunnut aloittaa ajoissa enkä enää jaksa. Kuvittelen vatsan pienenevän hitaasti mutta varmasti, mutta silti ennen löysät vaatteet kiristää edelleen. Kroppa ja minä käydään nyt uuvutustaistelua. Tässä on kyse kontrollista ja itsetunnosta - kumpi meistä määrää?

Kroppa hivuttaa pikkuhiljaa tavaraa vatsasta reisiin ja yrittää saada mut luulemaan että laihdun. Tarkkailen vainoharhaisesti etenemistä ja yritän tapella vastaan. Enää ei tee edes mieli makeaa tai rasvaa, aloin tehdä selkä- ja vatsatreeniä (!) ja kuntosalikorttikin on harkinnassa. Ensi kesänä nähdään kumpi voittaa.

Vihjaisin parille viihdekäyttäjätutulle, että kauppaavat appelsiineja sitten joskus kun niitä kävelee vastaan riittävän halvalla. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin kokeiltua rajojaan - välillä pää vaatii nollaamista ja humalajuominen ei oo mun juttu.

Siitä meinaan pitää kiinni, etten ala enää sähläämään värkkien kanssa vaan annan käsien parantua ja arpien vaaleta rauhassa. Ja sitäpaitsi, eihän jotain snorttailua edes lasketa. Eihän?

Yks näkee öisin painajaisia lapsia silpovista lapsisotilaista ja kuolemanpartioista, ja taitaisi olla aika ottaa taas seerumit ja tarkistaa lääkityksen taso. Painajaiset, ahdistus ja ruokahaluttomuus viittaisivat liian pieneen annokseen, mutta sitä tuskin nostetaan enää ylemmäs. Lomatkin saattavat ehkä alkaa juosta lähiaikoina, lopultakin 4kk jälkeen.

Itsehän näin romanttista unta duunikaveristani, joka on hyvä tyyppi muttei silti eroottisten unelmieni kohde. Hämmennyin unesta itsekin ja varmaan punastelen maanantaina kahvipöydässä samalla lailla kuin unessa saatuani pusun. Pitäisiköhän hiukan tehostaa kotoisan arjen romantiikkaosiota ja tehdä kunnon illallinen ja kynttiläkylpy joku päivä, ettei tarvi uneksia työkavereistaan...