Aamusumu

Sunday, February 08, 2009

Toinen sumuinen aamu peräkkäin, ja vastapäistä taloa tuskin näkee. Heräsin iltatropeista huolimatta taas aamuyöstä ja nousin kauan ennen aurinkoa keittämään kahvia. Itsestäänsammuva kahvinkeitin sammui taas kesken keittämisen ja on alkanut pitää samanlaista ääntä kuin yön yli pakkasessa seissyt auto käynnistettäessä. Vouuuvouuuvouuuuuu.

Kun on pimeää ja kylmää tuntuu siltä, ettei talvi lopu ikinä. Käytiin etelänmatkalla Stadissa asti, ja siellä tuntui ihan keväältä: loskaa maassa ja autot roiski lammikoita jalankulkijoiden päälle. Etsittiin mulle kivanvärisiä Skullcandyn Lowridereita, ei löydetty yksiäkään minkäänvärisiä ja päädyttiin Mäkikuplaan kaljalle.

Unettomuus rassaa. On aivan sama miten monta pilleriä ottaa illalla, kun yöllä herää kuitenkin. Päivät on yhtä usvaa.

Yleisväsymys heijastuu kaikkeen. En jaksa leikata ylipitkää ukkovarpaankynttä, maustaa ruokaa muulla kuin mustapippurilla ja suolalla tai koota pulloja kauppakasseihin.

Olen alkanut saada töistä positiivista palautetta, mikä merkkaa sitäkin enemmän nyt kun tunteet on yleisesti kiristyneet duunariporukan kesken. Vanhat äijät käyvät taputtelemassa kahdenkesken olalle, että olen ahkera tapaus, "toisin kuin tietyt siellä". Joku muu käy uskoutumassa ja itkeskelemässä pahoitettuaan mielensä yleisnegojen vittuiltua ja toinen tulee oma-aloitteisesti auttamaan loppupäiväksi huomattuaan mulla olevan liikaa duunia yhdelle ihmiselle. Tuli hyväksytty olo.

Tämä yleispöhnä näkyy ainakin blogaamisessa. Ajatus harhailee, eikä oikein jaksa keskittyä mihinkään.