Elämäntapaunia

Thursday, February 26, 2009

Näin viime yönä pitkän ja yksityiskohtaisen unen, jossa kaveri pääsi viikonloppulomalle Sörkasta ja käski hoitaa sille kahden päivän sisällä viisisataa tekkeniä myytäväksi linnassa. Kun tuskailin, etten millään onnistu, se uhkasi laskea menetetyt voitot veloiksi ja laittaa vapaalla olevat perimään niitä, ja sitten juoksin ja soittelin aivan paineessa ympäri kaupunkia. Onneksi uni vaihtui jossain vaiheessa sadannen epäonnistuneen säädön jälkeen toiseen ja pullantuoksuisempaan, jossa huomasin olevani raskaana ehkäisystä huolimatta ja aloin kysellä kavereilta käytettyjen lastenvaunujen perään ja piirrellä paperille lastenvaatteita. Haloo wannabe-Freudit, tulkitkaahan nämä.

Homemiehet kävivät tökkimässä tikulla kattoa eli ilmeisesti mittaamassa hometta. Makuuhuoneemme on nyt siis virallisesti asuinkelvoton pitkälle kevääseen, kunnes katto kuivaa ja korjaustyöt voidaan aloittaa. Yks lupasi soitella puolestani vuokranalennusneuvottelut: olen kuulemma tyytyväinen liian vähään, kun minulle riittäisi vain vuokrarästien anteeksianto. Maksaahan fatta vuokran kuitenkin, vaikka sitä alennettaisiinkin. Yks on joka tapauksessa rauhallisempi ja parempi neuvottelija kuin minä, jolla on tapana purskahtaa itkuun tai kiskaista raivarit puhelimeen heti, jos tulkitsen toisesta päästä nihkeilyä. Puhelinpelkoni on mielestäni täysin aiheellinen.

Menossa on viides päivä juomatta, paitsi että eilen hain tappavaan pahoinvointiin kaksi siideriä ja tänään saman satsin paniikkikohtaukseen. Lähtiessäni viemään katkolle tavaraa alkoi vatsaa vääntää jo suihkussa, kädet tärisi ja hikoili ja kramppailin koneen ääressä melkein kaksinkerroin tuijottamassa ulko-ovea päässä humisten. Inhoan tätä, mutta en aina haluaisi turvautua bentsoihin enkä ainakaan nostaa enää Efexoreja entiselleen. Terapiahaaveet olen jo alkanut unohtaa, koska kolmen vuoden jälkeen tuloksena oli vain poisto psykiatrian polin asiakaslistalta toipuneena, vaikka muutamaa kuukautta aiemmin olin kuulemma vielä ollut liian huonossa kunnossa terapiaan. Noin muuten hoito polilla oli kyllä varsin asiallista ja siitä en valita.

Olen ehkä miettinyt tätä joskus ennenkin, mutta joskus tuntuu että katkolla olevien tavarapyyntölista on ihan verrattavissa bändiraidereihin... En löytänyt kioskia jossa olisi myyty tietynmerkkistä nuuskaa, mutta latasin mp3-soittimeen koko Verdin Macbethin Maria Callaksen esittämänä ja tavallisesti olen saanut pitkän listan oikeista vissy- ja energiajuomamerkeistä ja mitä pitää tuoda mitenkin paljon. Ei siinä, jos pienellä vaivalla saa tehtyä katkollaolosta sellaista että siellä viitsii pysyä tietyn aikaa, niin hyvä niin. Saanpahan jonkun syyn lähteä liikkeelle aina joskus...

edit. Hahaahahhaa. Ihana, että maailmassa on vielä avuliaita ihmisiä. En kaupassa ylettänyt nenäliinahyllylle vaikka kuinka koitin hyppiä. Pyysin ensimmäistä vastaantulijaa auttamaan, onneksi se oli pitkä nainen... Taisi nauraa mulle. :) Kiitokset avusta, Nuhanenä-kääpiö kiittää.