Tuesday, February 24, 2009
Yritän totutella olemaan tissuttamatta. En ollut edes oikein huomannut, miten paljon keppanaa on viime viikkoina ja kuukausina mennyt, vaikka sitä aina välillä onkin toppuutellut. Sen huomaa nyt, kun pinna on kireällä ja mielessä vilkkuu vain lähikaupan kaljatiski.
Viikonlopun lipsuttua käsistä olen ollut nollalinjalla, enkä ole koskenut edes bentsoihin. Efexorin annostustiputus taitaa alkaa tasoittumaan, kun sähköiskut päässä ja raajoissa ovat loppuneet ja psyykekin tuntuu tasapainoisemmalta ja paljon vähemmän turtuneelta kuin pitkään aikaan. Jälkimmäinen tosin johtunee alkoholittomuudesta.
Kevään tulo tekee ihmisistä levottomia. On ihan turha väittää, etteivät vuodenajat vaikuttaisi ihmisten mielialaan ja toimintaan. Talveksi neljän seinän sisään ryyppäämään jumiutuneet tyypit notkuvat jo toreilla ja turuilla lamput lautasina kehittelemässä suuria suunnitelmia. Kaduille tulee taas hiljalleen vipinää: venaillessani vartin verran bussia huomasin nitkujen palanneen taas asemille ja ostarille. Kaikilla tuntuu olevan haku päällä, jotain pitäisi saada, jotain pitäisi kehitellä, jostain pitäisi säätää rahaa, muijaa, nappeja tai parempaa settiä.
Itselläkin alkaa nitkumoodi nykiä. Duunissa pohdittiin yliväsyneinä hihitellen aikamme kuluksi, miten aseellinen ryöstö pitäisi hoitaa ja mistä mitäkin nappeja saa. Rahattomuus ja rutiinit alkaa vituttaa itsekullakin ja kun päälle vielä rymäytetään selvinpäin sinnittely, niin levoton paketti on valmis.
0 kommenttia:
Post a Comment