Joulunpurku

Saturday, December 27, 2008

Sain aattoiltana tekstarin, joka hiljensi hetkeksi.

"PLOP!! Avatessasi tämän viestin lähti yksi neekeri yksisuuntaisella takaisin Afrikkaan. Lähetä tämä viesti tutuille ja tuntemattomille ja osallistu operaatioon Valkoinen Joulu."

Taidan olla jotenkin huumorintajuton, kun ei naurattanut yhtään.

Nyt palaan arkeen keskelle homehtuvia tiskejä, ikävöineitä eläimiä ja (kerrankin ihan vain käytännöllisten) joululahjojen lajittelua. Ihan ensimmäisenä organisoin jo maustekaapista kaikki ne kymmenet maustepussit (aakkosjärjestykseen, tottakai) hienoon koriin, joka on kuin tehty maustepusseille ja jossa saatiin joululahjasuklaat. Sen jälkeen korkkasin kaljan.

Seuraavaksi yritän keksiä käyttöä Yhen mummoltaan lahjaksi saamalle merensiniselle (?) mariskoolille. Mummo ei ole vielä lähellä kahdeksaakymmentäkään, mutta karkottaa jo läheisensä ympäriltään seniileillä sairaskertomuksilla. Pakolliselta jouluvierailulta anoppikin jäi pois ja heti perillä miehet livahtivat kuusimetsään ja jättivät minut mummunsa kanssa päivittelemään tulehduksia, allergioita, nivelkipuja, hammassärkyjä ja vanhuutta. Välillä yritin vaihtaa puheenaihetta ja ihastella kehystettyjä vauvakuvia, mutta jotenkin Yhen mummu sai aina keskustelun vietyä neurooseihinsa ja taudinkuviinsa.

Puolet sen naamasta oli kirkkaanpunainen ja turvoksissa tulehduksen jollain tapaa levittyä hampaista kasvoja ylöspäin silmiin asti, ja yritettiin porukalla suostutella sitä hammaslääkäriin. Mummu vastusti viimeiseen asti, kertoi laktoosi-intoleranssinsa estävän antibioottikuurit, lääkäreiden olevan ammattitaidottomia, vaatteiden olevan pyykissä (eihän ilman puhtaita vaatteita voi lääkäriin mennä) ja Valittujen palojen lääkärikirjan mukaan kyse ei todennäköisesti kuitenkaan ole mistään vakavasta. Vaikka ai herranen aika sentään kun on se niin hankalaa ja kivuliasta, kun ei hampaitakaan voi pestä, vaikka pitäisi, kun sillä se "paha veri" tulisi ulos ja infektiohan paranisi sen siliän tien.

Sama nainen ei suostu lämmittämään keskellä korpea tönöttävää taloaan (öljylämmitys maksaa kuulemma liikaa) tai käyttämään keväällä saamiaan pesukoneita, kun "ne pesuaineet aiheuttavat niin hirveää ihottumaa ja syöpääkin kuulemma". Siksi niitä puhtaita vaatteitakaan ei ole. Siivouskaan ei onnistu, kun pesuainehöyryt näivettävät keuhkot. Onneksi oma isovanhempani kuittasi jouluiltapuhelun kuulumiskyselyt vain toteamalla, että pumppu ja vatsa toimii, joten mitä sitä muuta kaipaa.

Yks oli ilmeisen tyytyväinen joululahjaansa. Olin hankkinut sille dosetin, jos se vaikka muistaisi syödä päivittäiset vatsalääkkeensä ja leptinsä kuten kuuluu. Romanttista, eikö vain? Siltä en saanut lahjaa tänäkään jouluna, kuten en synttäreillä, enkä sitä edellisenä jouluna. Se on vielä huonompi hankkimaan lahjoja kuin minä, joten en osaa edes olla pahoillani, kunhan sain haleja siitä edestä. Toihan se mulle sentään ihan oikeanlaisen deodorantin kaupasta, kun ennen lähtöä pyysin. ;)

Olin panostanut poikkeuksellisen hyvin omiin jouluostoksiini tänä vuonna. Ostin itselleni uuden hameen, talvisukkikset ja neuleen ja Yhen lisäksi lahjan myös ala-asteikäiselle pikkusiskolleni, jota näen enintään kerran vuodessa. Sisko oli kuulemma jopa tykännyt ja olen varsin tyytyväinen. Tuli hyvä mieli. Ehkä minusta vielä sittenkin tulee huomioiva ja kivakiva isosisko.