Dorkailua ja aamumorkkis

Saturday, September 29, 2007

Tulipahan taas todella pitkästä aikaa aamu, jolloin ei muista illasta mitään. Silloin kun dorkista vielä tipahti, nukahdin aina ihan hallitusti mönkimällä sänkyyn. Sitten ne ei enää tuntuneet juuri muualla kuin hartiajännityksessä ja päivän pärjäsi ilman sen kummempia bentsoja. Eilinen sen sijaan on ihan pimentoa, muistan vaan sen miten toista satsia ei saatu osumaan, hämärä muistikuva siitä miten Yks vittuilee seiniä pitkin raahautumisesta, ja sen jälkeen ankea herätys sängystä puoliltaöin. Yks sanoi kattoneensa Simpsonit ilman mua, muttei kommentoinut sen enempää, kääns kylkeä ja nukkuu edelleen. Toivottavasti oon vaan mennyt nukkumaan ihan omin päin - oli kuulemma sittenkin saatu toinen satsi heitettyä joskus myöhemmin - sen enempää sekoilematta. Muistan kyllä hämärästi ajatelleeni tölkin pohjan pilkottaessa, että tulipas kumma olo, ei olis varmaan pitänyt juoda dorkaillessa.

Näissä aamuissa on sentään sen verran vähemmän epä-glamouria kuin darraheräämisissä, ettei sentään tarvii ensimmäisenä ruinata ämpäriä sängyn viereen tai kieriskellä tuskahiessä iltaan asti krapulakaljan puutteessa. Morkkis on silti ihan sama.

Niin, se metiskuuri ja vieroitus. Viikon sillä pärjäs, sitten repsahti taas bupreen, nyt taas kolmas päivä ilman ja puolellatoista millillä on pärjännyt tähän asti. Yritän välttää metistä ainakin siihen asti että olo on oikeasti huono, koska psyykeä se ei pelasta ja kroppa taas ei ole toistaiseksi ongelma pientä palelua lukuunottamatta. Ehkä se viikon aiempi tuskailu vähän keventää seuraavaa viikkoa, jos parasta toivoo. Onneks yks sai töitä/tekemistä eikä meillä oo yhtään rahaa, joten toivottavasti ei tuu rahaa/kiusauksia ainakaan alta 2 viikon.

Taidan jättää Tanskan-reissun väliin. Refloissa voi reissata, mutta tällä psyykellä ei. Ahdistus menee yli sietokyvyn, ja ulko-oven lähestyminen meinaa viedä tajun. Jouduin eilen kävelemään kahdesti ostarille hakemaan Yhen respat tk:lta ja toisen kerran apteekille, nyt en pysty lähtemään edes postilaatikolle asti 50m päähän. Tk-reissulla kävin samantien ahdistumassa Kelassa ja osoittamassa terapiantarvettani (vaikutin tosin varmaan lähinnä sosiopaatilta) nillittämällä siitä, etteivät ne urpot osaa edes lukea päätöksiään jos kehtaavat väittää että mulle on annettu valitusoikeus. Vittu ei se hallintolaki niin pitkä ole, ja hyvin simppelikin vielä. Lukekaa perkele, jos meinaatte olla Kelalla tai fattalla duunissa. Soitan vielä joku päivä kun uskallan lähestyä puhelinta meidän vakiintuneelle sosiaali- ja työoikeuden lakimiehelle, koska terapian epääminen on ihan silkkaa vittuilua. Perusteena on hoidon jääminen kesken, mutta kun psykologini jäi Lappiin ja meidän asuinalueella ei ollut lääkäriä ennen kuin 10 viikkoa muuton jälkeen, eikä ensiavussa anneta terapiaa. Mutta vittujako sitä realiteeteista piittaamaan kuntoutuspäätöksiä tehdessä.

Mutsi tarjoutui maksamaan yksityisen, jos tarviin jonkinlaisen lausunnon jostakin, muttei silläkään ole varaa maksaa yksityisterapiaa. Enkä ikinä suostuiskaan siihen - massien on parempi tulla Kelalta tai ei ollenkaan. Neljä hunttia kuussa on kohtuutonta kelle tahansa tuilla elävälle.